Otso Kantokorpi hyökkää vasemmalta kulttuuripolitiikassa

– Vasemmistoliitto oli ainoa vaihtoehto, vaikka olen välillä turhautuneenakin jättäytynyt pois puolueesta. Nyt kuitenkin palasin, koska aika vaatii selvästi enemmän vasenlaitahyökkäystä. Kunnallisvaaleihin lähtöni liittyy suoraan Guggenheim-prosessiin, joka sai minut kiinnostumaan kunnallispoliittisesta päätöksenteosta ja yksittäisen ihmisen roolista siinä.

Hieman paradoksaalisesti poleemisena yhteiskuntakriitikkona muun muassa radiokolumneistaan ja Alaston kriitikko -blogistaan tunnettu Kantokorpi uumoilee olevansa hyvä valtuutettu, koska ei halua luoda poliittista uraa.

– En varsinaisesti ole poliittinen eläin, enkä minkään hyvä veli -järjestelmän ja korruption vietävissä. Sen verran olen 55-vuotiaana oppinut itseäni tuntemaan, että tässä iässä muiden etu menee useimmiten oman edun edelle.

Uuden valtuuston kipeimpiä ja pikaista päätöksentekoa vaativia toimia Kantokorven katsannossa ovat nuorten syrjäytymisen ja eriarvoistumisen lisääntymisen estäminen. Lisäksi on pysäytettävä suunnittelun jatkuva kytkeytyminen kaikkialle yltävään kapitalismiin.

– Aion olla – vaikka utooppisestikin – aina nuorten ja vanhusten puolella ja vastustaa kaiken yksityistämistä sekä kasvun sekä tuottavuusvaatimusten saamaa ideologista yliotetta.

Ei minkäänlaista pytinkiä

Kantokorven erityisalueen, kulttuurin kentällä hänestä on tärkeää kulttuurin elitististen pyrkimysten torppaaminen.

– Erityisen tärkeää on myös lisätä kulttuurin saavutettavuutta ja jalkautumista sinne, mihin kulttuuritarjonta ei tunnu yltävän. Pienten hankkeiden ja kansalaistoiminnan tukeminen on sydäntäni lähellä. Niissä nykyään aina vaadittava tuottavuuskin on todellisuudessa yleensä aina ylivertainen.

Kiistellyn Guggenheim-museon tontille Katajanokalle Kantokorpi ei pystyttäisi minkään valtakunnan pytinkiä.

– Ei sinne kaivata mitään rakennuksia, vaan oleskelutilaa kaupunkilaisille. Ruuhkaiselle alueelle on turha lisätä ruuhkautumispaineita.

Guggenheimin vastaliikkeen Checkpoint Helsinki -ryhmän hankkeelle hän näyttää vihreää valoa. Parinsadan taiteilijan ja taideammattilaisten ryhmän tavoitteena on perustaa organisaatio, joka tuottaa ja esittää kansainvälistä nykytaidetta Helsingissä.

– Tällä hetkellä hanke tuntuu varsin lupaavalta, mutta on tärkeää, että se pysyy laajana hankkeena eikä institutionalisoidu liian byrokraattisesti ja liian nopeasti. En heti lähtisi antamaan sille jättiavustuksia vaan haluaisin samalla miettiä myös Helsingin taidemuseon tilannetta.

Tarpeen tullen barrikadeille

Kantokorpi ei arastele barrikadeillekaan kapuamista tarpeen tullen.

– Kriitikko on mukana rakentamassa sellaista elämää, jossa ymmärretään paremmin toisen tekemisiä ja tarkoitusperiä ja voidaan toimia jonkinlaisena taiteen ja sen yleisön keskustelun moderaattoreina. Tarvittaessa voidaan toimia vaikka kansankynttilöinä, toisinaan jopa barrikadien huipulla. Hyvä elämä voi syntyä vain toisten kanssa olemisesta ja ihmisiksi olemisesta. Erakkouteen en usko, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestaan, keskustelutaidoistaan ja hauskana seuramiehenä tunnettu Otso Kantokorpi täräyttää ja rientää vaalitoimistoonsa Rööperin Huvipurteen.

Otso Kantokorven laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 26. lokakuuta.