Itävaltalaisen Michael Haneken (Pianonopettaja, 2001) Ranskassa ohjaama psykologinen jännäri Kätketty (2005) valittiin valmistumisvuotensa parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi. Myös ohjaus ja miespääosa noteerattiin ykkösiksi. Toisaalta esimerkiksi Ranskan vuoden parhaita valittaessa leffa sai tyytyä ehdokkuuksiin.
Kätketty on kuin pirullinen muunnelma aiheesta ”iso veli valvoo”. Kyseinen veli tuntuu olevan sekä kaikkinäkevä että -tietävä. Pelkistetyn riisuttu kerronta on parhaimmillaan hypnoottisen tehokasta.
Ranskalaisen elokuvan huippunimet Daniel Auteuil ja Juliette Binoche esittävät nuorekkaan keski-ikäistä menestyvää avioparia, jolla on teini-ikäinen poika. Mies pyörittää televisiossa suosittua kirjallisuusohjelmaa, vaimo työskentelee kustannusalalla.
Tarinan mysteeri liittyy parsikunnan saamiin outoihin videokasetteihin ja piirustuksiin. Kasetti on kuvattu perheen asunnon lähituntumassa, joskus vähän kauempaakin. Poliisi on voimaton, koska konkreettista uhkailua ei tapahdu.
Ranskalaisfilmissä on alusta lähtien painostava tunnelma. Aloituskohtauksessa kamera pysyy piinallisen kauan paikoillaan, päätös on yhtä lailla staattinen. Tarinan ympyrämäinen kaari alleviivaa kaiken yllä lepäävää kohtalonomaisuutta. Koko elokuva on kuin arkisuuden ja salamyhkäisyyden kaksintaistelua. Mitä tapahtuu todella, ja missä?
Haneken itsensä käsikirjoittamassa tarinassa maistuu lievä teoreettinen taiteellisuus, mutta siinä on toki vahvatkin puolensa. Kaikki on hyvin keskitettyä ja linjakasta.
Tarinassa on avain, ja sellaisena voi pitää useita kertoja toistuvan seesteisen kaupunkinäkymän sisältämää katukylttiä Rue de Iris. Iris on kreikkalaisesta tarustosta tuttu sateenkaaren jumalatar ja jumalten viestinviejä, iiris puolestaan silmän värikalvo. Tältä pohjalta Kätketyssä ollaan näkemiseen ja näkymien tulkintaan liittyvien perusteiden äärellä.
Kätketty. Yle Teema perjantaina kello 21.45.
uutiskirje 
