Markku Lehmuskallio tulee tänä vuonna toimineeksi neljäkymmentä vuotta elokuvantekijänä. Hänet tunnetaan ansioituneeksi luontokuvaajaksi, jonka töissä dokumentaarisuus ja fiktiivisyys muodostavat parhaimmillaan hyvin nautittavan symbioosin.
Tästä on hyvä esimerkki Lehmuskallion toinen pitkä elokuva Skierri – vaivaiskoivujen maa (1982). Sen pohjustamiseksi Lehmuskallio asui vuoden Tunturi-Lapissa ja hankki elantonsa poromiehenä sekä muissa paikallisten saamelaisten töissä.
Näin pohjustettu autenttisuus on Skierrin vankka runko, jonka ympärille haarautuu moniulotteinen ja ilmeikäs kokonaisuus. Kehyskertomuksena on poromies Niilan (Jouni S. Labba) elämä, joka tarinan loppuhetkille saakka etenee tuttujen rutiinien varassa kodin ja tunturin välisellä akselilla. Vaimoa näyttelee Eeva-Maija Haukinen.
Lehmuskallio luottaa koruttoman pelkistettyyn dramaturgiaan. Hän panostaa kiireettömiin, verraten pitkiin otoksiin, joissa näkyy ja kuuluu arktinen viima ja siihen liittyvä maailma. Ääniraita on todellinen aarreaitta tuulen vonkumisineen ja poronkellojen kilinöineen. Niiden sekaan lomittuvat tiiviisti sekä hiljaisuuden voima että Usko Meriläisen ja Erik Satien musiikit.
Ihmisen ja luonnon kohtaamisena Skierri – vaivaiskoivujen maa on ansiokas ja kiehtova elokuva, merkittävä pohjoinen klassikko.
Skierri – vaivaiskoivujen maa. Yle Teema torstaina kello 22.15.
uutiskirje 
