Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion ensin mainitun käsikirjoituksen pohjalta ohjaama Seitsemän laulua tundralta (2000) jakautuu nimensä mukaisesti melko itsenäisiin lukuihin. Niistä viimeinen Kehtolaulu on hyvin lyhyt.
Elokuva kertoo pitkän näytelmäelokuvan muodossa nenetsien elämästä. Pohjoisen Jäämeren rannikolla asuvat nenetsit ovat poropaimentolaisia, kalastajia ja metsästäjiä. Tapahtumissa puhutaan heidän kieltään, hieman myös venäjää. Tapahtuma-ajankohta on viitteellinen, eletään joka tapauksessa Neuvostoliiton vallan aikaa.
Tähän liittyy varsin mainio episodi. Kaksi nenetsimiestä on tullut vierailulle ”suureen maailmaan” ja päättää uhrata jumalille. Asiaan kuuluvat kalojen napostelu ja vodkan juonti, mistä ei paikallinen puoluepamppu tykkää hyvää. Soitto miliiseille on paikallaan.
Tämä kulttuurinen jännite sekä nenetsien paimentolaiselämän kuvaaminen ristiriitoja unohtamatta (esimerkiksi naisen asema) muodostavat löyhän draamallisen rungon. Elokuvan voima on sen episodimaisuudessa, johon laulut sekä taiten käytetty musiikki ja ylipäänsä vivahteikas ääniraita luovat omaehtoisen runollisen ilmapiirin.
Seitsemän laulua tundralta palkittiin vuoden parhaan elokuvan Jussilla. Se menestyi myös useilla kansainvälisillä festivaaleilla.
Seitsemän laulua tundralta. Yle Teema torstaina klo 22.10.
uutiskirje 
