Alfred Hitchcockin ohjaama Psyko (1960) aloitti yhdessä brittifilmin Pelon kasvot (Peeping Tom, 1960) tavallaan uuden aikakauden kauhufilmin lajityypissä. Tätä ei uskoisi vielä alkutapahtumien perusteella. Naispäähenkilö (Janet Leigh) ajelee karkumatkalla autollaan siihen malliin, että katsojaa uhkaa korkeintaan nukahtaminen.
Päätyminen syrjäiseen Batesin motelliin tuo tarinaan uutta virtaa. Kun tulija siirtyy suihkuun, edessä on se, mihin Psykon maine pitkälle perustuu. Toisin sanoen pikku hiljaa tihentyvä psykologinen jännitys muuttuu kertasivalluksella räjähtäväksi teurastukseksi.
Emotionaalisena räjähdyspaukkuna kohtaus kestää n:nenkin katsomiskerran, aivan kuten Bunuel & Dali -klassikon Andalusialaisen koiran (1928) ”partaveitsi hyväilee silmää” -episodi.
Anthony Perkins on täysosumavalinta pääosan honteloksi nuorukaiseksi, jolla on jotain selvitettävää äitimuorin kanssa. Leffan jo entuudestaan tuntevat tietävät toki asian oikean laidan. Hitchcockin itsensä mielestä kyseessä on elokuva, jossa tekniikka on sisältöä tärkeämpi: Psyko on elokuva, jossa kamera hallitsee. Dialogi on joissakin jaksoissa karsittu lähes olemattomiin.
Klassikkona Psyko on yliarvostettu. Alussa mainittu brittifilmi on sekä kauhutrillerinä että sairaskertomuksena merkittävämpi elokuva.
Psyko. Yle Teema lauantaina kello 21.00.
uutiskirje 
