Matti Ijäs totesi viime viikolla Metro-lehden haastattelussa, että naispääosan Krista Kosonen kääntää miesten päät hyvin luontaisella voimalla. Näkemykseen on helppo yhtyä. Tosin ei Kososen Kaikella rakkaudella -elokuvaan tapahtuvan sisäänajon perusteella: näyttämölle tupsahtaa sen sortin hurjimus, että pää kääntyy herkästi toisaalle.
Alku enteilee jonkinlaista takavuosien Leea Klemola -kloonia, ilmeisesti käsikirjoitustyöryhmään kuuluneen Auli Mantilan vaikutuksesta. Onneksi hahmo kokee pikaisen siistimisen, vaikka rempseää tulisuutta riittää jatkossakin.
Naisen nimi on oireellinen: Ansa.
Moni mies ansassa
Ansaan hurahtaa Lappia kiertävä etelän valokuvaaja Toivo: tarinan kaaren kannalta paljon kertova nimi sekin.
Toivo kuvaa tyhjää penkkiä vaihtuvissa kohteissa uskollisena elämänfilosofialleen. Siihen tulee uutta virtaa Ansan kohtaamisen jälkeen.
Pian Toivo on innolla kunnostamassa Ansan ja tämän varhaisteini-ikäisen tyttären ränsistynyttä kotitaloa. Samalla irtoaa hyvä ruotsista kierrätetty lempinimi: Önska.
Kohta on kuvioissa myös Ansan ex-mies ja tytön isä, vankilasta vapautuva Ismo; hän on tappanut rakkauden tähden. Ismo asettuu kortteeriin kiihkouskovaisen veljensä, tämän hymyttömän vaimon sekä kaltoin kohdellun pojan asuttamaan taloon.
Pikku hiljaa käy ilmi, että Ansan lumoissa on useampikin mies. Ja joukko vain täydentyy.
Ijäs-filmille tyypillisesti tuloksena on sovinnaiset kuviot paljolti kiertävä tragikoominen ihmissuhdekaruselli, jossa tapahtuu paljon ja kaikenlaista viihdyttävänä tapahtumien virtana.
Rakkaussäpinöiden ja -solmujen lisäksi tärkeä osa tapahtumissa on aikuisten ja lasten erittäin nätisti kuvatuilla kanssakäymisillä.
Kerronnan tempo imaisee mukaansa, kohtauksissa on hillittyä lentoa, kun tapahtumamiljööt ja maisemat vaihtuvat notkeasti. Rauno Ronkaisen hieno, täyteläisissä väreissä hehkuva kuvaus hyväilee pohjoisen maisemaa suomalais-norjalaisella akselilla. Luontonäkymien vetovoimainen kauneus on elokuvan ehdottomia valtteja.
Annos arktista zeniä
Henkilöhahmojen osalta asetelmat eivät ole yhtä rikkeettömiä, mutta jotain vastaansanomattoman sympaattista ja särmikkään omaperäistä Ijäs ja kumppanit ovat leffaan taikoneet. Kaikella rakkaudella on räväköiden kohtaamisten, syvien katseiden, karhean runollisten tuokiokuvien ja hauskojen repliikkien elokuva – ei hassumpi kooste tunnelmapaloja.
Jukka Perkon sopraanosaksofonin maalailut musiikkiraidalla ovat haikeudessaan hieman laiskanpulleita, mutta mitäpä pienistä, kun tarinan pohjavesissä väreilee loppua kohti kirkastuva annos arktista zeniä: otetaan iisisti, vaikka elämä miten heiluttaisi. Tällaiseen käsitykseen kypsyy myös vankilakundi.
Tommi Korpela huokuu jälleen kerran voimallista tumman baritonin läsnäoloa. Korpelan lisäksi näyttelijäkaartin valopilkuksi nousee erityisesti Aurora Kuusisto, joka on todellinen ilopilleri tomerana pikkulikkana.
KAIKELLA RAKKAUDELLA (Suomi 2013). Ohjaus: Matti Ijäs. Käsikirjoitus: Heikki Vuento, Auli Mantila, Matti Ijäs, J-P Passi. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Musiikki: Timo Hietala. Pääosissa: Krista Kosonen, Sampo Sarkola, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Minna Puolanto.
Lyhennetty versio Krista Kososen ja Matti Ijäksen haastattelusta ilmestyy KU:n verkkolehdessä lauantaina. Täydellinen on luettavissa perjantaina 1. helmikuuta ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.