Toisen presidenttikautensa juuri aloittaneen Barack Obaman on uumoiltu jäävän historiaan ainakin Osama bin Ladenin eliminoinnin takia.
Poliittinen jännitys- ja toimintadraama Zero Dark Thirty osoittaa, miten tapaus käytännössä hoidettiin. Tekijöiden kerrotaan saaneen luotettavaa faktaa käsikirjoitusta varten. Asiaa valottaa joulun alla CBS-yhtiön uutisissa nähty ohjaaja Kathryn Bigelowin haastattelu (löytyy netistä).
Toki on hyvä muistaa, että kyseessä on fiktiivinen näytelmäelokuva. Toisaalta sekin on hyvä muistaa, että CIA:n taholla jossain määrin närkästyttiin lopullisen tuotteen takia.
Ehkä aiheetta: kyllähän järjestön toimet maailmalla vuosikymmenten varrella tunnetaan sen verran hyvin, ettei vesikidutusten avoin näyttäminen Hollywood-filmissä ole sensaatio.
Elokuva käynnistyy suorasukaisesti kuvatulla kidutusosuudella. Se tapahtuu jossain CIA:n salaisessa vankilassa. Emotionaalisesti näkymät ovat tehokkaita.
Ei pelkästään siksi, että kuulusteltavan sisään kaadetaan vettä ja hän huutaa tuskissaan, vaan myös siksi, että kuulustelu tapahtuu suorastaan tieteellisen täsmällisesti eivätkä asialla ole hirviön näköiset ja oloiset sadistit.
Pääkuulustelija nähdään myöhemmin sliipattuna virkamiehenä CIA:n päämajassa – hän on ”kunnon amerikkalainen”.
Kuulusteluun osallistuu myös uusi tulokas, noin kolmekymppinen Maya.
Alussa nuori nainen arastelee taustalla, mikä on hieman osoittelevaa: päähenkilöstä pyritään antamaan puhtaampi kuva kuin tämän miespuolisista kollegoista.
Maya on kuitenkin tehtäviensä tasalla. Hän osoittaa lahjakkuutensa psykologisesti oivaltavana kuulustelijana sekä ennen kaikkea potentiaalien iskun kohteiden jäljittäjänä.
Tapahtumat käsittävät vuosikymmenen alkaen vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskusta New Yorkissa. Bushin hallinnon piirissä janotaan kostoa, mikä selittää osaltaan kidutussessiot. Niihin osallistuminen ei välttämättä ole meriitti presidentin vaihduttua, varoittelee työtoverilleen päällikkötason CIA-virkailija.
Jahdin kohteena ovat militantti ääri-islamistinen terroristijärjestö al-Qaida ja erityisesti sen johtaja Osama bin Laden. Hänestä Maya saa varsinaisen mission, joka lopulta johtaa tunnettuun päätökseen 2. toukokuuta 2011.
Elokuva huipentuu Osaman linnoitusmaiseen piilopaikkaan tapahtuvaan iskuun. Se on kuvattu rautaisella ammattitaidolla, aivan kuten erinomaisesta Irak-filmistä The Hurt Locker (2008) Oscarilla palkitulta ohjaajalta voi odottaakin.
Kommandoisku huokuu mukaansatempaavaa, vivahteikkaan toiminnallista intensiteettiä. Jännitys kestää loppuun asti, vaikka lopputulos onkin tiedossa. Olennaisin on siinä, miten verkko vuosien varrella kiristyy Osaman ympärillä.
Psykologisen jännityksen tiivistunnelmaisuus on vankalla perustalla, kun Mayan ja kumppaneiden arkirutiineja varjostaa joutuminen koska tahansa salamurhan uhriksi. Aiheeseen liittyy monta vahvaa episodia.
Elokuvan erityinen ansio on myös tavassa, jolla osoitetaan, millainen koneisto terroristijohtajan eliminoimisen käytännössä hoiti. Tiivistetysti voi sanoa, että kauko-ohjainta käyttää topakka jakkupukuinen nainen, muskelimiesten osana on ähkiä, hikoilla ja painaa liipasinta.
Zero Dark Thirty ja ohjaaja Bigelowin sekä käsikirjoittaja Mark Boalin edellinen yhteistyö The Hurt Locker ovat kuin sisaruspari, mitä tulee niiden antamaan kuvaan amerikkalaisten operoinnista maailman turuilla viime vuosikymmenen aikana.
Mayan hahmo on kiinnostava ja koko elokuvan ydin (elokuvassa on myös toinen tärkeä naisrooli).
Hahmottuva muotokuva ei ole ihannoiva, vaan tarkasti havainnoiva kuvaus naisesta, jolla ei ole tarvetta valittaa sukupuolten eriarvoisuudesta. Siltä osin totuus voi kylläkin olla toinen: asiaa on puitu kiinnostavasti Washington Post -lehdessä Mayan hahmon esikuvana olevan CIA-virkailijan vaiheilla prosessin käänteissä.
Joka tapauksessa tapahtumat osoittavat, miten Mayassa on enemmän munaa kuin miespuolisissa työtovereissa yhteensä – siksi, että hänellä on Tehtävä, johon hän suhtautuu lähes pakkomielteenomaisella intohimoisuudella. Miesten ja vihamielisten voimien keskellä pärjäämisessä Maya vetää vertoja Alien-filmien Ripleylle.
Leffan päätös on monimielisyydessään hyvä: miksi Maya lopultakin kyynelehtii?
ZERO DARK THIRTY (Yhdysvallat 2012). Ohjaus: Kathryn Bigelow. Käsikirjoitus: Mark Boal. Kuvaus: Greig Fraser. Musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Kyle Chanlder, Jennifer Ehle.