Aineksia on paljon, muttei liikaa. Lähtökohta on hedelmällinen ja haastava eikä siihen ole täysin onnistuneesti pystytty vastaamaan. Se tarkoittaa, että kun lähdetään kertomaan tarinaa, niin se pitää viedä johdonmukaisesti kunnialla loppuun asti.
8-pallon viimeisessä mutkassa sattuu ikävä ojaanajo: päätös vetää heppoisuudessaan jalat alta melkein kaikelta edellä nähdyltä.
Löysä onnellinen loppu perheidylleineen on korostetun amerikkalainen ja melkeinpä identtinen sen kanssa, miten Gangsterisodassa putsataan taistelukenttä – sellaisia nimenomaan ovat molempien muuten hyvin erilaisten leffojen näyttämöt.
Huumehörhöjen hahmoissa on pientä teatraalisuutta.
Rakkaus ja väkivalta
Jessica Grabowsky (Missä kuljimme kerran, 2011) tuntui aluksi erikoiselta valinnalta naispääosaan.
Hänen herkkä, hieman eteerinen suomenruotsalainen hahmonsa istuu kuitenkin pääkaupunkilaisiin moniongelmaisiin kehiin (huumeet, hyväksikäyttö eri muodoissaan, raaka väkivalta ja levottomat vuokratalot, ”joihin ei päästä, niihin joudutaan asumaan”, kuten paljon nähnyt huoltomies asian kerran meikäläiselle tiiviisti) yllättävän luontevasti – Piken kaltaisen nuoren naisen joutuminen Lallin pauloihin ei ole mitenkään mahdoton kohtalo.
Rankka kohtalo se epäilemättä on, ja siitä elokuva saa varsinaisen imunsa. Tarina täyttyy rajuista vastakohtaisuuksista, joissa on parhaimmillaan väkevää melodramaattista sähköä.
Rakkaus ja väkivalta, rakkaussuhteeseen luikerteleva väkivaltaisuus sekä raakuuden ja hellyyden jännite tuovat 8-palloon kiihkoa, jolla Louhimies päivittää Samuel Fullerin elokuville ominaisen kuumeisuuden nyky-Suomeen.
Kaikkien aikojen iljetys
Eero Aho kunnostautuu Lallina roolityöllä, jolla pääsee kyseenalaisen ketjun keskushyökkääjäksi: suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen vastenmielisin iljetys. Oiva varamies on vaimoaan hakkaava naapurin Ilkka (Kristo Salminen).
Huumehörhöjen hahmoissa on pientä teatraalisuutta ja Ihanaa Leijonat, Ihanaa! soi sellaisessa yhteydessä, ettei tuota kailotusta kestä kuunnella tämän jälkeen itse pirukaan.
Onneksi hyviäkin miehiä on Suomenmaassa, ja he ovat poliisimiehiä.
Olli (Mikko Leppilampi) on pehmo ja ikävöi kovasti perheensä pariin, keski-ikäinen Elias on arvoituksellinen jeppe ja elokuvan todellinen hyvä haltija.
Eliaksen ja Piken hahmojen osalta sekä rooleissa olevien Grabowskyn ja Pirkka-Pekka Peteliuksen suoritusten takia 8-pallo on sekä parhaimmillaan että sympaattisimmillaan.
8-PALLO (Suomi 2013). Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Jari Olavi Rantala. Pohjautuu Marko Kilven romaaniin ”Elävien kirjoihin”. Kuvaus: Mika Orasmaa. Äänisuunnittelu: Kirka Sainio. Pääosissa: Jessica Grabowsky, Eero Aho, Pirkka-Pekka Petelius, Mikko Leppilampi.
uutiskirje 
