Jörn Donnerin ohjaaman ihmissuhdedraaman Anna (1970) nimihenkilön ääni kuuluu Liisamaija Laaksoselle. Jälkiäänitys on hoidettu huolimattomasti. Etenkin dialogikohtauksissa jälki on puisevaa, kuin suoraa lukua papereista. Kameran edessä Laaksonen olisi todennäköisesti hoitanut roolin paljon paremmin kuin Donnerin vanha heila Harriett Andersson.
Kovin kirjalliselta maistuu myös Donnerin ja Eija-Elina Bergholmin käsikirjoitus.
Kömpelöltä kuulostavan sanailun keskellä korostuu Heikki Katajiston erinomainen värikuvaus. Katajisto sai kuvauksen Jussin, mihin vaikutti hänen niinikään vahva työnsä viime torstain samaa vuosikertaa olevassa Donner-pläjäyksessä Naisenkuvia.
Andersson esittää nukutuslääkäriä ja yksinhuoltajaa, joka lähtee saaristoon tyttärensä ja kotiapulaisensa (Marja Packalen) kanssa. Mökkinaapureina ovat juopotteleva entinen vasemmistokansanedustaja (Tapio Rautavaara) ja tämän vilkkusilmäpoika (Pertti Melasniemi).
Annan ihmissuhdekarusellissa Donner tapailee varhaistöidensä tapaan esikuviensa Bergmanin ja Antonionin maailmoja. Tulos ei ole huono, muttei hyväkään – Anna on kuin luonnos merkkiteokseksi, jota ei koskaan syntynyt.
Tapsa Rautavaaran ja nuoren Maarit Hyttisen kohtauksissa sukupolvien kuilu ylittyy luontevasti ja kuivakas leffa on sympaattisimmillaan.
Anna. Yle Teema torstaina kello 22.00.
uutiskirje 
