Viimeinen sana
Espanja ja Italia pannaan eurokeskusteluissa helposti samaan nippuun. Pohjoisesta katsoen ne näyttävätkin vähän samanlaisilta etelän ”siestamailta”, joissa vain vedetään lonkkaa eikä hoideta asioita – eikä aiota hoitaakaan.
Espanjan ja Italia eivät nykypäivän politiikassa ja asioiden hoitamisessa kuitenkaan ole veljiä keskenään.
Italia on vaalien jälkeen sisäisessä myllerryksessä ja poliittisesti pattitilanteessa. Se vaikeuttaa asioiden hoitoa niin maan sisällä kuin ulospäinkin. Päättämättömyys ei ole hyvä signaali tämän päivän maailmassa. Soppaa hämmentää entisestään parrasvaloihin palanneen Silvio Berlusconin juuri saama vuoden vankeustuomio.
Sosiaalinen kriisiytyminen on tosiasia.
Espanja on tosissaan pyrkinyt ratkaisemaan talousongelmiaan – ja aika kovalla kädellä. Se on aiheuttanut sisäistä levottomuutta mutta myös ymmärrystä varsinkin niiltä, joilla on työtä ja arki sujuu. Korruptoituneet puolueet eivät kuitenkaan saa kansan jakamatonta kannatusta. Niin konservatiivinen hallituspuolue kuin opposition sosialistipuoluekin kärsivät vakavasta luottamuspulasta.
Oppositiossa oleva Espanjan Yhtynyt vasemmisto kerää pääministeri Mariano Rajoyn hallitukseen tyytymättömien kannatusta. Viimeisimmässä mielipidemittauksessa vasemmistopuolueen suosio oli kaksinkertaistunut edellisistä vaaleista. Miltei puolet tosin jätti kantansa ilmoittamatta. Se taas kertoo siitä, että Espanjassakin olisi Italian ja monen muun Euroopan maan tapaan tilausta populistipuolueelle. Sellaista ei ole – ainakaan tällä hetkellä.
Espanjan 17 maakunnassa on kussakin omat enemmän tai vähemmän pääpuolueisiin sidoksissa olevat valtapuolueensa. Katalonian valtapuolue ajaa maakuntaa itsenäiseksi. Korruptioskandaali on nyt heikentänyt myös sen voimaa. Itsenäisyyspyrkimyksiä on vaimentanut sekin, että katalaaneille on tehty selväksi, ettei uudella valtiolla ole pääsyä EU:n jäseneksi. Katalonia on Espanjan teollistuneita aluetta. Siellä on runsaasti muun muassa autoteollisuutta.
Espanjassa olisi muuten kuntauudistajilla työkenttää. Maassa on nimittäin yli 8 000 kuntaa, joilla on tuhansia julkisia yrityksiä tai säätiöitä…
Espanjan ammattiyhdistysliike on lähtenyt kaduille ja sen protestoinnin pääkohde on hallituksen työreformi. Ay-liike on Espanjassa aika heikko. Yleinen järjestäytymisaste on todella alhainen, vain noin 17 prosenttia. Taustalla kummittelee jossain määrin Frankon diktatuurin aika, jolloin ay-aktiivit saivat kokea suoranaista sortoa. Työehtosopimusten lakisääteinen kattavuus on sentään noin 60 prosenttia.
Osana eurosopimusta Espanjan hallitus hyväksyi reilu vuosi sitten työehtoja ja työsuhdeturvaa heikentävän työreformin, jossa suurinta kritiikkiä on aiheuttanut irtisanomissuojan heikentäminen. Irtisanomissuoja on tosin leikkausten jälkeenkin suomalaista tasoa korkeampi.
Espanjassa on ollut poikkeuksellisen pitkät irtisanomisajat ja suuret potkuista maksetut korvaukset. Korvaus on ollut 45 päivää per työvuosi ja enimmillään 42 kuukauden korvaus. Vahva irtisanomissuoja on johtanut siihen, ettei vakituisia työsuhteita juuri solmita. Nyt korvaus lyhenee 33 päivään per työvuosi ja korvaus tulee enintään 24 kuukaudelta.
Espanjalaiset duunarit haluavat pitää kiinni edustaan. Espanjan Metalli- ja rakennusalan ammattiliittoa edustava Javier Urbina sanookin, että työreformi on hallituksen ase heikentää ammattiliittoja, alentaa palkkoja ja saada varsinkin nuoret töihin erittäin pienillä palkoilla.
Työttömille todella pitäisi saada töitä. Virallisesti työttömänä on yli 26 prosenttia työvoimasta. Nuorista on jo enemmän kuin joka toinen työtä vailla. Sosiaalinen kriisiytyminen on tosiasia.
Espanjan pankkikriisistä eniten kärsivät ne sadattuhannet ihmiset, jotka houkuteltiin ylisuuriin asuntolainoihin. Kun kupla puhkesi, asuntojen hinnat romahtivat eivätkä ne enää vastaa maksuun tulevia asuntolainoja. Espanjassa on miljoona tyhjää asuntoa ja samaan aikaan asunnottomien yöpyjien määrä niin Madridin ja muidenkin kaupunkien kaduilla kasvaa päivä päivältä.
uutiskirje 
