Viimeinen sana
Kun ihminen on täyttänyt 60 vuotta, niin aika nopeasti tutut kyselevät tavattaessa, että koskas olet aikonut jäädä eläkkeelle. Tai jos naamarustinki on jo ennen tuota rajapyykkiä päässyt uurteille, niin kysymys on, että kauankos olet jo ollut eläkkeellä.
Eläke kiinnostaa sitä enemmän, mitä lähempänä se on. Nykyinen joustava eläkkeellejäämisikä on taannut sen, että yksilöllistä mietintä- ja ajatukseen sopeutumisaikaa on enemmän. Jotkut hätäisemmät tosin laskevat jäljellä olevia työviikkoja.
Jos fyysinen runko kestää eikä latvakaan ole vielä laho, niin päätöstä voi helposti siirtää eteenpäin edellyttäen tietysti, että työnantaja ei töni ovesta ulos.
Monet kokevat omaan käyttöön vapautuvan ajan euroja ja työn raadantaa arvokkaampana.
Paras kannustus jatkaa työelämässä vielä 63-vuotispäivänkin jälkeen saattaa löytyä – motivoivan työn lisäksi – eläkevakuuttajan lähettämästä työeläkeotteesta, jossa on laskettu, kuinka paljon enemmän voi saada euroja kouraansa, jos pystyy siirtämään eläköitymispäiväänsä.
Kaikkia ei raha houkuta. Monet kokevat omaan käyttöön vapautuvan ajan euroja ja työn raadantaa arvokkaampana.
Suuriin ikäluokkiin kuuluvista entisistä nuorista valtaosa on ehtinyt nyt jo eläköityä. Suuret eläkeremontit eivät tätä porukkaa välttämättä enää kovin paljon inspiroi, elleivät uudistukset kouraise lompakkoa.
Tänä päivänä Suomessakin jäädään eläkkeelle keskimäärin hyväkuntoisempina kuin kai koskaan. Siitä kiitos kuuluu ennen muuta kansanterveystyölle, hyvinvointipalveluille, terveellisimmille elintavoille ja erilaisille teknisille uudistuksille.
Keskimääräiset luvut kätkevät tietysti sisäänsä ne, joilla kaikki ei ole kohdallaan. Esimerkiksi monissa fyysistä voimaa vaativissa ammateissa kroppa ei yksinkertaisesti kestä eläkeikään asti. Toisissa töissä taas henkiset paineet voivat johtaa armottomaan uupumukseen ennen täyttä eläkeikää.
Tosiasia kuitenkin on, että vastasyntyneen odotettu elinikä on Suomessakin kasvanut kiihtyvällä vauhdilla viime vuosikymmeninä. Tänään syntyvän tyttövauvan odotettavissa oleva elinaika taitaa lähentyä jo sataa vuotta.
Nuoria eivät eläkeasiat luullakseni järin paljon kiinnosta, vaikka oikeasti pitäisi, sillä eläkeajan – joskushan se koittaa – ansiot määrittyvät koko työuran ajalta.
Erityisen tarkkana pitäisi olla varsinkin erilaisissa pätkä- ja silpputöissä siitä, että eläkemaksut myös maksetaan.
Vuosikymmenten jälkeen – kun eläkkeen suuruus alkaa viisikymppisenä kiinnostaa – tarkistus on monissa tapauksissa myöhäistä, kun entinen työnantajayritys on lopettanut, fuusioitunut tai kadonnut kaukomaille.
Useimmat suomalaiset siis elävät aiempaa pitempään ja jäävät eläkkeelle keskimäärin kohtuullisessa kunnossa. Maalaisjärjellä ajateltuna tämän pitäisi johtaa siihen, että eläkkeelle lähdön päiväkin siirtyy eteenpäin.
Nykyinen hallitushan ei eläkeikään kajoa. Sen on toistanut demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen ainakin sata kertaa, joten uskottavahan se on.
Asian valmistelun sitä vastoin voi hänen mukaansa vallan hyvin aloittaa viimeistään sitten, kun työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet asiaan kantaa. Se tapahtunee syksyllä, kun nykyisen järjestelmän kokemuksia tutkaileva ylijohtaja Jukka Pekkarisen selvitysryhmä saa työnsä tehtyä. Mahdolliset muutokset astuvat voimaan aikaisintaan vuoden 2017 alusta.
Nykyinen joustava eläkkeelle lähtöikä on sinänsä hyvin toimiva.
Demarien puoluejohto on kaivautunut poteroonsa, mutta puolueen opiskelijajärjestö on radikaalimpi. Sen mielestä eläkeiän alaraja pitäisi nostaa nykyisestä 63 ikävuodesta 65 ikävuoteen ja samalla eläkeiän joustoa olisi lisättävä nostamalla yläraja 75 ikävuoteen.
Tähän suuntaan myös edettäneen, sillä muut puolueet eivät demarien tapaan ole kantaansa tiukasti lukinneet ja demaritkin vain nykyhallituksen ajaksi.
Ikärajan nosto on edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Aina parempi, jos se tehdään hallitusti esimerkiksi portaittain muutama kuukausi vuodessa. Silloin eläkeikää lähestyville jäisi riittävästi sopeutumisaikaa ja samalla oheen voitaisiin kehittää erilaisia pehmentäviä elementtejä.
uutiskirje 