Vasemmistoliiton puoluekokousaloitteessa (nro 27) esitetään uskontopoliittisen työryhmän perustamista, ja puoluehallitus esittää kokoukselle esityksen hyväksymistä. Aloitteen perusteluissa jää huomiotta olennaisia 2000-luvulla Suomessa tapahtuneita muutoksia.
Vuodesta 2000 vuoteen 2012 on uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien osuus väestöstä kasvanut 12,7 prosentista 21,0 prosenttiin. Kysymys on yli miljoonasta ihmisestä.
Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus on samaan aikaan laskenut 85,1 prosentista 76,4 prosenttiin. Kastettujen lasten osuus on laskenut vielä nopeampaan tahtiin, ja Helsingissä enää alla puolet lapsista kastetaan kirkon jäseniksi.
Helsingissä enää alla puolet lapsista kastetaan kirkon jäseniksi.
Ihmisten tosiasiallinen katsomuksellinen ajattelu ei määräydy jäsenyyden läänitysten mukaan vaan on yksilöllistä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomissa on myös uskonnollisia ihmisiä, ja toisaalta varsinkin evankelisluterilaisen kirkon jäseninä on paljon ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskonnon suhteen välinpitämättömiä.
Kirkon tutkimuskeskuksen laajan kyselyn tulokset vuodelta 2011 ovat mielenkiintoisia. Vain 27 prosenttia suomalaisista ruksaa vaihtoehdon ”Uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan” ja 23 prosenttia vaihtoehdon ”Uskon Jumalaan, joskin eri tavalla kuin kirkko opettaa”. Puolet väestöstä joko ei usko (21 prosenttia) tai ei oikein tiedä, epäilee tai ei osaa sanoa.
Alle 30-vuotiaista vain 15 prosenttia sanoi uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan.
Vain 12 prosenttia piti vähintään todennäköisenä opin kohtaa, jonka mukaan ”kaikki ihmiset herätetään kuolleista ja toisille seuraa iankaikkinen elämä ja toisille kadotus”.
On ilmeistä, että varsinkaan evankelisluterilaisella kirkolla ei ole mandaattia ”edustaa” kaikkia jäseniään katsomuksellisissa kysymyksissä. Kirkon jäsenistä vain pieni osa on itse siihen liittyneitä ja noin 95 prosenttia on liitetty jäseniksi lapsena. Samaan tapaan islamilaisilla imaameilla ei ole mandaattia puhua kaikkien islamilaisen kulttuuritaustan omaavien ihmisten puolesta katsomuskysymyksissä.
Vasemmistoliiton on perusteltua laajentaa puoluekokousaloitteessa mainittua työryhmää koskemaan uskontojen lisäksi myös uskonnottomuutta ja ei-uskonnollisuutta. Nimikin voisi olla mieluummin vaikka katsomuspoliittinen työryhmä.
Olennaista on kiinnittää huomiota ihmisten yhdenvertaiseen ja syrjimättömään kohteluun uskonnosta ja vakaumuksesta huolimatta. Samoin olennaista on uskonnon ja omantunnon vapaus mukaan lukien vapaus olla kuulumatta uskonnolliseen yhdenkuntaan ja vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen.
lehti 