Joulun alla nähdyssä Arto Nybergin keskusteluohjelmassa oli näyte avioliitto- ja parisuhdekomediasta Ei kiitos. Selänrasvaus-episodi sijoittuu avioparin (Anu Sinisalo ja Ville Virtanen) etelän lomaan ja on elokuvan onnistuneimpia.
Tarinaa kuljettavat vaihtelevatasoiset pikkuhauskuudet. Tämä on jokseenkin tyypillistä Anna-Leena Härkösen teksteihin pohjautuvissa tv-draamoissa ja elokuvissa.
Jälkimmäisten parissa onnistunein on Claes Olssonin ohjaama pisteliään hauska romanttinen draamakomedia Onnen varjot (2005). Sen visio kolkyt ja risat -pariskunnista havainnollistaa, miten nuori aikuisuus voi olla kuin yhtä pitkää synnytyspolttoa.
Nyt näytillä on nelkyt ja risat -polven nainen. Saksanopettajan (Sinisalo) kesä sujuu melkoisen tunteiden vuoristoradan merkeissä. Syynä puoliso, jonka tossukkamaisuus on ainutlaatuista. Tältä pohjalta Virtanen heittää muutaman soolon, jotka kirvoittivat lehdistönäytöksen eräissä naiskatsojissa makeat naurut.
Kysymys on tietysti seksistä, jonka suhteen pariskunta on eri planeetoilta. Vähän ihmetyttää, miten kaksikko on ylipäänsä päätynyt yhteen.
Naisen komistusoppilaalle (Kai Vaine) on kysyntää. ”Kuumat” seksikohtaukset sujuvat yksitotisen jyystämisen merkeissä.
Keskeneräinen työ
Tematiikasta irtoaisi vaikka mitä hedelmällistä ja vieläpä laajalla skaalalla. Harmi, että Ei kiitos typistyy näinkin keskeneräiseksi työksi, mitä henkilöhahmoihin ja koko ihmissuhdepuoleen tulee. Terveisiä vaan käsikirjoittamoon.
Nuorekkaan keski-ikäisen kaupunkiporvariston charmi kukkii ja sykkii keskellä postikorttimaisen heleää eteläistä Helsinki-kuvausta. Se liittyy saumattomasti elokuvan pintaliitoiseen urbaaniin henkeen.
Ei kiitos on hyvä huono elokuva: se antaa monenlaista ajattelemisen aihetta niin elokuvallisen ilmaisun kuin elämän elämisenkin suhteen.
EI KIITOS (Suomi 2014). Käsikirjoitus: Heikki Paavilainen, Samuli Valkama. Perustuu Anna-Leena Härkösen romaaniin. Ohjaus: Samuli Valkama. Kuvaus: Anssi Leino. Musiikki: Timo Lassy. Pääosissa: Anu Sinisalo, Ville Virtanen, Kai Vaine, Wanda Dubiel.