Robert Redford vakuuttaa elokuvan Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and Sundance Kid, 1969) korttipelipöydässä silmätyöskentelyllään. Taiturointi kuudestilaukeavan käsittelyssä menee jo satuilun puolelle.
Redford on Kid ja Paul Newman maineeltaan samaa tasoa oleva Butch. Liipaisinsormen lisäksi herroilla on herkässä valkohampainen hymy. Kaksikon vaihtaessa paikkaa Katharine Rossin seuralaisena homma menee kerralla hölmöilyksi. Polkupyörävehtailulla ei onneksi huristella koko elokuvaa pilalle.
Fillari on näkyvä merkki siitä, miten villissä lännessä puhaltelevat uudet tuulet. Hevonen on silti junaryöstöihin erikoistuneen rennon konnakaksikon kulkupeli numero yksi.
Aikansa suosikkifilmi maistuu humoristis-romanttisessa legendan pönkittämisessään turhankin köykäiseltä tuttavuudelta. Burt Bacharachin kepeästi poreileva musiikki kärkenään Raindrops Keep Fallin’ On My Head täsmentää jutun tällaiseksi: kaksi lainsuojatonta ja heidän naisensa matkalla pääteasemalleen hurtin huumorin, viheltävien luotien ja eroottisten säpinöiden siivittämänä.
George Roy Hillin ohjaama kamufilmi on kuin naisetkin huomioonottava kesytetty Hurja joukko (1969). Näkemys täsmentyy lopun Bolivia-osuudella.
Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat. Yle Teema lauantaina klo 22.30
uutiskirje 
