Elokuvakomedian historiassa brittifilmi Naisentappajat (1955) kuuluu arvostettuihin klassikoihin. Siinä konnakopla majoittuu alivuokralaisiksi herttaisen mummelin taloon naamioituneina klassisen musiikin soittajiksi. Todellisena tavoitteena herroilla on toteuttaa tuottoisa pankkiryöstö.
Joel ja Ethan Coenin ohjaama amerikkalainen versio Ladykillers (2004) ei pärjää englantilaiselle. Kelpo musta komedia takaa silti monet naurut pahimpaan vitsinnälkään.
Tapahtumat on siirretty Yhdysvaltain etelään kenties siksi, että sen mustan kulttuurin on katsottu tarjoavan perustan tavallista rehevämmälle meiningille. Rodullinen musta-valko-akseli onkin leffassa poikkeuksellisen vahva.
Irtonaisen menon pilareina ovat mustien ronski sanailu ja lihavat tyypit kärjessään leffan mummeli. Roolissa Irma P. Hall on tomeraa emäntää tavalla, jolla jalat taatusti pysyvät maassa.
Alapäähuumorin alueella on tehty pieni löytö. Se pistää koplan pommiekspertin tiukan paikan eteen: näemme, miten ajastin on armoton myös ripulia kohtaan. Selityksensä saa myös termi peffanisti.
Coenien taituruus tarinankuljettajina tulee jälleen kerran selväksi. Miespääosan Tom Hanks ei ole lipevänä konnajoukon johtajana omimmalla tontillaan.
Ladykillers. Nelonen maanantaina klo 21.00
uutiskirje 
