Matti Kassilan ohjaamassa komediassa Äl’ yli päästä perhanaa (1968) elokuvamoguli (Toivo Mäkelä) kutsuu kotiinsa kirjailijan (Pentti Siimes), ohjaajan (Jarno Hiilloskorpi) sekä säveltäjän (Helge Herala). Mukana ovat myös vaimot (Maija Karhi ja Pirkko Peltomäki).
Tuottaja haluaa juhlistaa uudella hankkeellaan Suomen itsenäisyyden 50-vuotistaivalta. Viskin kostuttamina syntyy idea poikineen. Niiden pohjalta nähdään kolme pitkää itsenäistä jaksoa. Alkutahdit otetaan Runebergin Sandels-runosta. Toisessa kurvaillaan kieltolain Pohjanmaalla, päätöksessä käydään vuoden 1974 presidentinvaaleja.
Historiasta ja tulevaisuuskurkistuksesta huolimatta leffa sykkii riemurinnoin ajan hermolla. Tämä näkyy erilaisissa tyylittelyissä ja sivuosien kohunimissä (Hannu Karpo, Reino Paasilinna ym.).
Komedian sketsimäisyys lienee pistettävä Kassilan käsikirjoittajakumppanin Kari Kyrönsepän piikkiin. Televisiomaisuus viettää leffassa muutenkin kyseenalaista juhlaa.
Tv-studioon sijoittuva päätösjakso on kylläkin ihan kelvollinen ja epätasaisen kokonaisuuden onnistunein. Ilmaisun staattisuus ja suoranainen kömpelyys on päälletunkevaa. Ei ihme, jos leffa oli aikoinaan floppi. Toisaalta siinä on omanlaistaan vetoa, jonka voisi väittää parantuneen vuosien saatossa. Parodinen hurvittelu ja reippaat karikatyyrit tarjoavat paikoin kunnon lystiä. Helge Herala kunnostautuu varsinaisena kohtausten kuninkaana.
Äl’ yli päästä perhanaa. Yle Teema torstaina klo 21.50
uutiskirje 
