Tosipohjainen Erin Brockovich (2000) esittelee Julia Robertsin naispääosa-Oscarilla palkitussa roolissaan melkoisena sisupussina. Robertsin roolityössä korostuu nimihenkilön tietty pimumaisuus, vaikka tämä onkin kolmen pikkulapsen työtön yksinhuoltaja – ulkoinen olemus ja kielenkäyttö puhuvat puolestaan. Kovasta yrityksestä huolimatta Robertsista ei löydy aitoa sisukkaan ja osaavan työläisnaisen karismaa.
Alun autokolarin jälkimainingeissa Erin tutustuu ikääntyneeseen joviaaliin asianajajaan (Albert Finney). Jatkossa sukulaissieluinen kaksikko kisaa eräänlaisen kissa ja hiiri -tyyppisen ja täysin platonisen rakkaussuhteen merkeissä.
Rentojen irrottelujen vastapainoksi on synkempi puoli. Kalifornialaisen pikkukaupungin tehtaan kromipäästöt ovat vuosia saastuttaneet pohjavesiä, ja nyt on tullut maksun aika, kiitos Erinin tarkkanäköisyyden. Ei kun oikeuteen.
Steven Soderberghin ohjaamasta draamakomediasta muotoutuu hyvän mielen sosiaalidraama. Se on viihdyttävä yhdistelmä karua arkista faktaa ja 1930-luvun klassikon Frank Capran komedioiden optimismia. Tältä pohjalta leffa kantaa ihmisläheisen sanomansa mallikkaasti.
Erin Brockovich. Nelonen maanantaina klo 21.00
uutiskirje 
