Milanolainen teollisuussuku on rikastunut Mussolinin fasistihallinnon myötävaikutuksella. Aikamme kapitalismin realiteetteja sivutaan merkittävillä yhtiökaupoilla.
Yhteiskunnalliset kysymykset jäävät kuitenkin sivuosaan italialaisfilmissä Minä olen rakkaus (Io sono l’amore, 2009). Luca Guadagninon ohjaaman perhe- ja rakkausdraaman keskiössä on keski-ikäinen venäläissyntyinen Emma. Britti Tilda Swinton hoitaa hienosti roolin slaavilaiset vivahteet niin replikoinnin kuin ilmehdinnänkin suhteen.
Emma on yläluokkaan naitu perheenäiti. Aikuisiksi varttuneista lapsista näkyvimmäksi nousee liike-elämässä jo mukana oleva Edoardo (Flavio Parenti). Tämän ystävyys kokki Antonion (Edoardo Gabriellini) kanssa sysää liikkeelle tapahtumien kierteen, joka on seurauksiltaan intohimoinen, ihmissuhteet mullistava ja traaginen.
Puitteet havainnollistavat, miten italialaisessa kulttuuriperinteessä esteettisyys ja ylipäänsä tyyli- sekä kauneudentaju ovat arvossaan. Asiaa valotetaan perhesuhteiden, intohimoisen rakkauden ja gastronomian kautta.
Luchino Viscontia nykyhetkeen päivittävän, visuaalisesti hohdokkaan ja hillityn oopperamaisen elokuvan ihmiskuvaus jää osittain puolitiehen. Dramaattisen käänteen jälkeen hidastempoinen kerronta jämähtää kumman tyhjäkäyntiseksi. Kiehtovaa, mutta välillä hieman pinnistetyn taiteellista vääntöä.
Minä olen rakkaus. Yle Teema keskiviikkona klo 21.45
uutiskirje 
