Kunnon pamaus ja sitten täysi rähinä päälle, siinä Maltillisten radikalisointi -operaation motto. Sen esittää brittikomedian Neljä leijonaa (Four Lions, 2010) suulain ja muhkeapartaisin uskonveli. Toisin kuin muut veljet, hän on syntyperäinen britti leveän työväenluokkaista puhetyyliä myöten. Nigel Lindsay hoitaa roolin äänekkäästi, ärhäkästi ja hauskasti.
Joukon johtaja on sen fiksuin jäsen Omar (Riz Ahmed). Hän haluaa jäädä historiaan urheana uskonsoturina. Omarin kumppaninsa kanssa tekemä koulutusmatka Pakistaniin osoittaa, että matkalla voi tulla monta mutkaa vastaan – niinkuin tuleekin.
Pitkähkön lopputekstiosuuden puitteissa saadaan selvitys leirillä nähtävään räjähdysepisodiin. Siinä on oma häijyn ironinen profetiansa, onhan kohteena itse Osama Bin Laden.
Ohjaaja Christopher Morrisin ja hänen käsikirjoittajakumppaniensa visioima leffa on kohtuullisen räävitön satiiri ja musta komedia. Se huipentuu melkeinpä piinaavaksi farssiksi. Kohtaus kontissa on osuva tiivistys niin sanotun terrorisminvastaisen sodan lieveilmiöistä.
Onnettomien tunarien puuhasteluista syntyy luontevasti tiukkaa tilannekomiikkaa. Se tuo mieleen mainion satiirisarjan Politiikan nappula, niin nasevan dialogin kuin nopeasti reagoivan käsivarakuvauksenkin puolesta. Kirjoittajatiimistä Jesse Armstrong ja Simon Blackwell ovat ahkeroineet Politiikan nappulan parissa.
Neljä leijonaa. Yle Teema keskiviikkona klo 21.45
uutiskirje 
