Vaalit ovat nyt ohitse. 1 774 ääntä. Päällimmäiseksi tulee mieleeni sana: tyytyväinen. Mie olen tulokseen tyytyväinen.
Eurovaalit olivat kokonaisuudessaan todella rankka kokemus, mutta palkitseva. Sain haastaa ajatteluani tavalla, johon harvoin yksin kirjojen keskellä tulee taivuttua. Ylväässä yksinäisyydessä on helppo sokaista toinen silmä, ja nähdä asiat vain punavihreiden aurinkolasien lävitse. Sen sijaan, että ihmiskontaktit olisivat liennyttäneet kantoja, ne kirkastivat niitä entisestään.
Karrikoiden voisi sanoa, että ihmisillä on tarpeeksi suuri hätä nyt – teot on pyrittävä tekemään heti eikä saa sortua tyhjäpäiseen populismiin. Se on vetämättömäksi kortiksi tässäkin maassa havaittu.
Puhutaanko Euroopasta liian hankalasti?
Usein teltalla tai kahvitilaisuuksissa keskustelu ajautui europolitiikan sijaan sisäpolitiikkaan. Euron tulevaisuus puhututti ihmisiä, mutta esimerkiksi ydinvoima, Paavon Sotšin-reissu ja petopolitiikka kiinnostivat ihmisiä enemmän.
Puhutaanko Euroopasta siis liian hankalasti? Onko siitä tahallaan tehty ihmiset luotaantyöntävä tekijä? Mene ja tiedä. Kun kuuntelin menneen kahden kuukauden aikana useita meppejä, olisin mieki tarvinnut avuksi tulkin. Onko se nyt niin ihmeellistä, ettei unionin politiikka kiinnosta, jos parlamentaarikkoja tulkitakseen tarvitsee opaskoiran ja jonkinlaista koodinpurkua?
Lapissa äänestysaktiivisuus nousi hivenen, mutta jäi silti surullisen alhaiseksi. Koko maan alhainen äänestysaktiivisuus nosti keskusteluun jälleen niin kutsutun Belgian-mallin, jossa äänestämisestä on säädetty velvollisuus. Itse en tähän lähtisi – äänestäminen niin kuin äänestämättä jättäminen valintana kuuluvat osaksi demokratiaa.
Enemminkin poliitikoiden tulisi astua alas norsunluutorneistaan ja riisua kapulakielisyyttään. Ihmisiä ei tarvitse kohdella tyhmempinään, jotta keskustelusta tulee helpommin ymmärrettävää. En miekään mene Jäätteenmäelle puhumaan Trimix-kaasuista, dyykeistä tai typen puoliintumisajoista ammattislangilla.
Haluan välittää kiitokset kaikille millään tavalla kampanjassa mukana olleille. Jaakkoa haluan kiittää, että jaksoi painella kuin sirkusapina. Siinä oli välissä 25-vuotiaalla aika hurjat fiilikset, kun reilut puolet iäkkäämpi ukko huitelee kuin sonnivasikka ja opettaa someilua.
Ne lukuisat henkilöt, joiden nimet nyt tässä yhteydessä jätän mainitsematta – kiitoksia. Tunnistatte itsenne.
Kuulostaa falskilta, mutta ilman teitä moni asia ei olisi ollut mahdollista. 1 774 kertaa kiitoksia. Se, että useassa Lapin kunnassa olin Väyrysen jälkeen heti toisena, ja että kolli Pasmajärveltä saa tällaisen tuen kielii siitä, että upean tukijoukon avustuksella vain taivas on rajana.
Kiitos tukijoukot, tukijat, Lappi ja äänestäjät!
uutiskirje 
