AKT:n työtaistelu herätti työnantajaleirissä ja oikeistossa, etenkin kokoomuksessa, voimakkaan halun kieltää lakkoaseen käyttö. Tämän vaatimuksen perusteena esitetään puolitotuuksia, vääristelyjä ja suoranaisia valheita niin lakon todellisesta hinnasta kuin periaatteellisista syistäkin.
Kun puhutaan kansainvälisesti perustavaksi ihmisoikeudeksi tunnustetun lakko-oikeuden rajoittamisesta, toivoisin elinkeinoelämän ja aseenkantajansa kokoomuksen pysyvän totuudessa argumentoidessaan vaatimuksiaan.
Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja väitti Ylen haastattelussa AKT:n työtaistelun rikkovan viime syksynä tehtyä työllisyys- ja kasvusopimusta. Luin varmuuden varaksi kyseisen sopimuksen läpi, en löytänyt siitä mitään mainintaa normaalista poikkeavasta työrauhavelvoitteesta.
Yrityksissä, joissa neuvotteluvälit ovat kunnossa ulosmarsseja on merkittävästi vähemmän.
Suomessa lakko on ”laiton”, jos se kohdistuu työehtosopimuksen määräyksiin kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. AKT on ilmoittanut, että työtaistelu ei kohdistu heidän solmimiinsa sopimuksiin eli lakko sinänsä lienee laillinen. Aikaisemman työuransa perusteella Sampsa Katajan pitäisi olla tästä asiasta tietoinen.
Lakko ei siis myöskään riko keskitettyä työllisyys- ja kasvusopimusta. Tähän mennessä kyseistä sopimusta ovat kaikki muut osapuolet ehtineetkin jo rikkoa. Työnantajien puheet työllisyyden parantamisesta maltillisen palkkaratkaisun tukemana ovat edelleen lunastamatta. Sopimukseen kirjattu ”maltti johdon palkitsemisessa” taitaa yhäkin olla kuollut kirjain.
Myös valtiovalta aikoo rikkoa oman osuutensa sopimuksesta. Kehysriihessä sovitut leikkaukset eläkkeisiin ja työttömyysturvan ansiopäivärahaan ovat suoria lupausten pettämisiä. Näissä päätöksissä takapiruna on moraalista närkästystään lakkoilusta puhkuva kokoomus. Varas huutaa ”ottakaa varas kiinni!”.
Työnantajapiirien toistamassa propagandassa lakkojen suuri määrä Suomessa tuhoaa isänmaan kilpailukyvyn. Tarkastin tämänkin väitteen todenperäisyyden. Tilastokeskuksen mukaan lakkojen määrä viime vuosina ei ole mitenkään noussut, pikemminkin päinvastoin.
Tilastokeskus kertoo, että noin puolet viime vuoden lakkomäärästä oli reaktioita työvoiman vähennyksiin, toisin sanoen päivän-parin ”vitutuslakkoja” vastalauseena irtisanomisille. Niiden taloudellinen merkitys on vähäinen, jos yrityksellä on tarvetta vähentää väkeä, parin päivän tuotantokatkos ei yleensä ole mikään iso ongelma. Päinvastoin, heikossa tuotantotilanteessa työnantaja taitaa jäädä voiton puolelle, kun työläiset ovat palkatta kotona.
Toinen puoli lakoista johtuu erittäin usein työnantajan suoranaisesta sikailusta. Suomalainen työlainsäädäntö ja työehtosopimukset ovat valitettavan täynnä porsaanreikiä ahneiden isäntien hyödynnettäviksi. Näihin sinänsä laillisiin, mutta moraalisesti täysin kestämättömiin temppuihin ei valitettavasti aina ole muuta vastalääkettä kuin työväen joukkovoima.
Erityisen merkillepantavaa on se, että niissä yrityksissä joissa neuvotteluvälit ovat kunnossa ja tehtyjä sopimuksia kunnioitetaan ulosmarsseja on merkittävästi vähemmän. Tarjoankin ilmaisen neuvon Häkämiehelle, Kokkilalle ja kumppaneille: Lakkojen määrä Suomessa vähenee entisestään, kun pidätte yrityksenne kurissa ja opastatte työnantajat neuvottelutielle sanelulinjan ja kiristyksen sijaan.
uutiskirje 
