Kansan Uutiset (19.6.2014) julkaisi nettisivuillaan A-klinikkasäätiön tiedotteen pohjalta uutisen, missä arvioidaan Espoon kaupungin päihdepalvelujen laatua ja saatavuutta. Sinällään asiassa on perää, mutta jutussa oli myös räikeä ristiriita, johon entisenä Espoon kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelujen työntekijänä ja nykyisenäkin kunnallispoliitikkona haluan tarttua.
Kilpailutukset ja niihin liittyvä palvelujen laadun, saatavuuden ja yhdenvertaisuuden valvonta ja arviointi ovat tuottaneet kaupungeille pitkään pään vaivaa ja harvassa kunnassa on ollut hankinnan osaamista, jotta toteutus olisi toiminut hyvin. Hintakaan ei ole pysynyt aisoissa, joten mm. Espoon syvä pyrkimys ulkoistaa yhä laajeneva osa terveys- ja sosiaalipalveluista, ei minun näkövinkkelistäni ole ollut kannattavaa. Espoon päihdepalveluista kuntouttava hoito, iso osa asumispalveluista, ja valtaosa huumehoidosta on jo ollut yksityisten palveluntuottajien toteuttamaa jo pidempään.
A-klinikkasäätiö on ollut Espoossa keskeisin palveluntuottaja kaupungin oman toiminnan lisäksi. Kilpailutusten myötä juurikin A-klinikan markkinaosuus on ollut – ilmeisesti –uhattuna tai se on ainakin koettu niin. A-klinikka tekee erittäin hyvää päihdetyötä, kuten sen kuuluukin alan merkittävänä kehittäjänä ja asiantuntijaorganisaationa. Mutta se on palveluntuottaja siinä missä muutkin. Siksi uutisessa pisti silmään nimenomaan A-klinikan suulla ilmaistu huoli virkamiehiä työllistävästä kilpailutuksesta ja hallinnon henkilöstön kuormittuneisuudesta. Lisähenkilöstöön on sen sijaan vaikutettava kaupungin budjetissa ja johtamisen keinoin, eikä lehtien palstalla tapahtuvana A-klinikan oman asian nostamisena. Asiakkaiden asioita voidaan kiistatta hoitaa asiakaslähtöisemmin, mutta en syyttäisi ongelmista pelkästään Espoon Mtp:tä, vaan koko järjestelmässä olisi korjaamisen varaa.
Uutisessa oli myös niputettu vieroitushoito kokonaisuudessaan. Hyvää päihdevieroitushoitoa asiakkaat saavat Empun vieroitushoitoyksikössäkin – ja poliitikkona pidän sitä ensisijaisena vieroitushoitovaihtoehtona: muut toimijat hoitavat sen, mitä kaupungin toimintana ei voida (tai strategisesti haluta) toteuttaa. Sen sijaan hoidontarpeen arvion tekeminen siten, että vain tietyn asiakasryhmän on mentävä konkreettisesti jonnekin, mistä lähetetään hoitoon muualle, on syrjivää. Silti A-klinikkakaan ei ole kyennyt tarjoamaan hoitoa välttämättä heti hoitoa tarvitsevalle asiakkaalle, vaan hoito on aloitettu toisena ajankohtana, jolloin asiakas on matkustanut kaupungin sisällä useampaan kertaan. Nyt pyrkimyksenä on jouhevoittaa hoitoon pääsyä ohjaamalla asiakas sinne, missä vapaa paikka olisi, eikä se ei välttämättä tarkoita A-klinikan tarjoamaa palvelua. Silti hoidontarpeen arvioinnin voisi kokonaisuudessaan hoitaa toisin. Espoon kaupungin on mahdollistettava kaikille päihdeasiakkaille tasavertaisesti hoitoon pääsy ja hoidon hyvä laatu, vaikka tarjoamalla hoitoa useamman toimijan voimin. Toivottavaa olisi, että pienet yritykset pärjäisivät kilpailutuksissa, eikä silloin tosiaan hinta voi olla ratkaisevin kriteeri. Siinäpä meille budjettivääntöihin.
uutiskirje 
