Japanilaisten asenteet energiaan tekivät täyskäännöksen vuonna 2011. Ydinvoimasta halusi eroon jopa 80 prosenttia kansalaisista.
Asenteilla oli myös nopeita käytännön seurauksia. Viranomaiset, joita syytettiin heti Fukushiman onnettomuuden jälkeen ikävien asioiden salailusta, ryhdistäytyivät nopeasti ja sulkivat kaikki 54 ydinvoimalaa vuoden sisällä. Osa sulkemisista on julistettu lopullisiksi, osa tilapäisiksi huoltotoimenpiteistä ja stressitesteistä johtuviksi. Yhtään voimalaa ei ole käynnistetty uudelleen, mutta kaksi oli tilapäisesti toiminnassa heinäkuusta 2012 syyskuuhun 2013.
Uudelleenkäynnistys on niin arka poliittinen kysymys, että yritykset ovat toistuvasti kaatuneet kansalaisten viranomaisia vastaan nostamiin kanteisiin tai muihin syihin.
Aurinkoenergia on nyt japanilaisten tavaratalojen sisääntuloaulojen vetonaula.
Kyushulla sijaitsevan Satsumasendain voimalan kahdelle reaktorille on käynnistyslupa ja ne saatetaan käynnistää tänä keväänä. Mielipidemittausten mukaan 59 prosenttia kansalaisista vastustaa voimaloiden uudelleenkäynnistystä. Paikallishallinnollakin on sananvaltaa, ja Kyushun yrityksistäkin puolet vastustaa.
Pelätyt kesäiset energiapulat on vältetty järkevien säästötoimien, uusien energianlähteiden ja nestekaasuostojen avulla. Kesä 2014 oli kuuma, ja säästäminen ilmastointilaitteissa sai hien pintaan toimistoissa ja kodeissa, mutta kärsimys oli kuitenkin rajallinen. Talvella säästäminen on Japanissa helpompaa, kun kansa on tottunut osittain kylmiin asuntoihin.
Pitkän aikavälin linjaus
Suuri kysymys eli pitkän aikavälin energialinjaus on Japanissa jo käytännössä tehty. Ydinvoimasta luovutaan nopealla aikataululla ja fossiilisista polttoaineista pyritään myös eroon mahdollisimman nopeasti.
Molemmat korvataan uusiutuvalla energialla. Hallitus päätti siitä heti muutama kuukausi Fukushiman katastrofin jälkeen. Vaikka nykyinen Shinzo Aben hallitus on pidentänyt siirtymäaikaa, peruslinja on selkeä ja sillä on kansalaisten hyväksyntä.
Avoinna on kuitenkin se, milloin ydinvoima hylätään lopullisesti. Osa kansasta katsoo, että se hetki on jo mennyt. Hallitus haluaa käynnistää joitakin ydinvoimaloita väliaikaisesti, jotta vältettäisiin fossiilisen energian lisäkäyttö. Pieni osa kansalaisista haluaisi käyttää ydinvoimalat loppuun.
Lisäydinvoiman rakentamista ei kannata käytännössä enää kukaan.
Kasvihuonekaasujen päästöt ovat energiaratkaisujen tärkeä elementti. Ydinvoimaloiden sulkeminen kompensoidaan lähinnä nestekaasun tuonnilla, enimmäkseen Persianlahdelta, Malesiasta ja Australiasta. Kasvihuonepäästöt ovat lisääntyneet tästä syystä vuoteen 2010 verrattuna noin viisi prosenttia.
Uusiutuvan energian buumi
Japanin linjaus kohti uusiutuvaa energiaa käynnisti ennennäkemättömän toimeliaisuuden. Se on enimmäkseen kohdistunut aurinkoenergiaan, kun taas tuulienergia, biomassa, vulkaaninen lämpöenergia ja ehkä vesivoimakin odottavat vielä omia buumejaan.
Ennen Fukushimaa Japani panosti vaatimattomasti uusiutuvaan energiaan, ainakin Eurooppaan verrattuna, mutta vuosina 2011–2014 panostus ja tehon kasvu on ollut raju.
Japanin strategiaan kuuluu valtion voimakas tuki hajautetulle uusiutuvalle energiatuotannolle.
Ratkaisevan tärkeä on pienten aurinko-, tuuli-, maalämpö-, biomassa- ja vesivoimaloiden omistajien mahdollisuus myydä tuottamaansa sähköä yleiseen verkkoon. Näin saadaan hyötykäyttöön kodeissa, firmoissa, parkkipaikoilla ja muualla tuotettu energia silloinkin, kun sitä ei itse tarvita.
Samantapainen systeemihän on ollut Saksassa jo 1980-luvulta alkaen. Lisäksi uusiutuvan energian asennuskuluja tuetaan verovähennyksillä.
Pienille sähköntuottajille tarjotaan myös erittäin hyvää hintaa tuotetusta sähköstä. Kotivoimaloiden eli korkeintaan 10 kilowatin omistajat saavat paremman tariffin kuin isompien voimaloiden perustajat, mutta toisaalta tariffi taataan pienille vain 10 vuodeksi ja isoille 20 vuodeksi.
Aurinkoenergiasta oli korvaus aluksi vuonna 2011 jopa 48 jeniä (0,35 eur) kilowattitunnilta. Tariffeja on päivitetty joka vuosi uusille tuottajille, jotta kompensoitaisiin aurinkopaneelien alentuvia hintoja ja puolustettaisiin nopeiden aloittajien asemaa.
Vuonna 2014 aurinkoenergian tariffi aleni 37 jeniin kotivoimaloille ja 32 jeniin muille. Se on edelleen hyvä diili, koska markkinahinta on 10–26 jeniä (riippuen muun muassa vuorokaudenajasta).
Sähkölaskut miinusmerkkisiksi
Samalla avattiin uusi tuulienergian syöttötariffi merelle rakennettaville tuulivoimaloille: 36 jeniä/ kWh, joka taataan 20 vuodeksi. Maalle rakennettavat tuulivoimat saavat 22 jenin tariffin.
Ylijäämäenergian myynti toimii automaattisesti ja rahat tulevat suoraan pankkitilille, joten monilla sähkölaskun loppusumma on muuttunut miinusmerkkiseksi. Koska tariffi on hyvä ja isoja tuotantoja suositaan jonkin verran, sijoittaminen vaihtoehtoiseen energiaan on hyvä bisnes.
Kotivoimaloiden lisäksi on rakennettu tuhansien kotitalouksien energiantarpeen tyydyttäviä niin sanottuja megasolarprojekteja eli esimerkiksi aurinkovoimaloita hylättyihin tehtaisiin ja kuplatalouden aikana rakennettujen valtavien golfkenttien päälle.
Kattojen vuokraus aurinkopaneeleja varten on myös muodostunut hyväksi bisnekseksi. Japanin tuulienergiaprojektit ovat viime aikoina saaneet runsaasti sijoittajia sekä Japanista että ulkomailta, kuten tuulienergian mekasta Espanjasta.
Aurinkoenergian mallimaa
Aurinkoenergia on Japanissa uusiutuvien energiamuotojen etulinjassa, koska 2010-luvulla aurinkopaneelien teho on noussut ja hinta pudonnut maailmanlaajuisesti paljon ennakoitua nopeammin. Ennusteet ovat toteutuneet toistakymmentä vuotta etuajassa.
Voi kuulostaa yllättävältä, että maailmaan on jo rakennettu lähes 200 gigawatin (GW) aurinkoenergiateho. Aurinkoenergian globaali vuosittainen kasvu on noin 30 prosenttia. Suurimmat aurinkoenergian tuottajat ovat Kiina, Saksa, Yhdysvallat ja Japani.
Japanissa aurinkoenergian vuosittainen kasvu on samuraimainen 100 prosenttia. Institute of Energy Economics Japan (IEEJ) julkaisi heinäkuussa katsauksen, jonka mukaan vuoden 2010 tuotantoteho oli vuoteen 2015 mennessä kasvanut kymmenkertaiseksi 37 gigawattiin. Se nostanee Japanin maailman kärkeen, ellei Kiina innostu vielä kovempaan vauhtiin.
Pieniä aurinkovoimaloita on pystytetty runsaasti kaikkialle Japaniin. Jokamiehen komponenttien tuotantoa on voimakkaasti lisätty. Tavaratalojen aurinkopaneeliosastot ovat jatkuvasti laajentuneet tuttujen energiafirmojen kehittäessä koko ajan uusia tuotteita. Ennen Fukushimaa aurinkoenergia oli japanilaisten tavaratalojen nurkkien ja kellarien erikoisuus, nyt se on sisääntuloaulojen vetonaula.
Japanissa valmistetaan puolet maailman kaikista aurinkopaneeleista.
Aurinkoenergian tutkimustoiminnassa on vauhti päällä. Tehot paranevat ja markkinoille tulee yhä parempia materiaaleja; esimerkiksi germaniumista valmistetut paneelit tulevat vaatimaan puolet nykyisestä pinta-alasta verrattuna piistä valmistettuihin paneeleihin. Panasonic kertoo prototyyppinsä saavuttaneen maailmanennätyksen aurinkokennojen hyötysuhteessa eli 24,7 prosenttia.
Aurinkopaneelien hinnat ovat koko ajan alentuneet. Kymmenessä vuodessa ennen Fukushimaa hinnat puolittuivat, kolmessa vuodessa sen jälkeen hinnat laskivat neljäsosaan. Maailmanmarkkinahinta on jo reilusti alittanut pitkään tavoitteena olleen dollarilla watti -rajan: lokakuussa paras tarjous oli 40 senttiä watti.
Tavallinen perheasunto tarvitsee sähköenergiaa 4 000–5 000 kWh vuodessa, mikä vaatii olosuhteista riippuen 4–8 kW:n aurinkojärjestelmän. Se tarkoittaa 20–40 neliömetriä aurinkopaneeleja talon katolla. Piipaneelien teho on noin 200 W neliömetriä kohden, joten edullisimmillaan perheasunnon järjestelmä maksaa 1 200–2 400 euroa.
Sittenkin näpertelyä?
Todellisen sähköntuotannon tilastoissa uusiutuvan energian buumi näkyy toistaiseksi hitaasti. Japanin vuosittainen sähköntarve on noin 900 terawattituntia (TWh), mikä on 13-kertainen Suomeen verrattuna. Henkilöä kohden japanilaiset kuitenkin kuluttavat vain puolet suomalaisen kulutuksesta.
Fukushiman jälkeen uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta on noussut vasta minimaalisesti, 12 prosentista 14 prosenttiin, vaikka sähköverkkoon on kytketty jo 15 GW uusiutuvaa lisäenergiaa.
Aurinkoenergian valtavan prosentuaalisen kasvun vaikutus kulutustilastoihin on toistaiseksi ärsyttävän pieni.
Suhteellinen kasvu on kuitenkin niin valtavaa, ettei kysymys ole näpertelystä, vaan suuri tuotannon harppaus on ovella. Vielä rakentamattomia aurinko- ja tuulienergian lupia on myönnetty noin 60 GW lisää, ja pelkästään ne nostavat uusiutuvan energian osuuden yli kahdenkymmenen prosentin, minkä Japani lupasi heti Fukushiman jälkeen saavuttaa vuonna 2020.
Jos aurinkoenergialla tuotettaisiin kaikki Japanin sähkö, tehoa tarvittaisiin noin 1 000 GW eli viisi kertaa maailman nykyisten aurinkovoimaloiden teho. Nykyisellä Japanin vuosittaisella aurinkovoiman kasvulla tavoite itse asiassa saavutettaisiin jo 2020-luvun alkupuolella, ja maailman keskimääräisellä 30 prosentin kasvulla vuonna 2027.
Tuulivoimalla koko Japanin sähköntuotanto hoituisi 600 GW:n teholla. Toshiba, Hitachi ja Sumitomo ovat nyt investoimassa tuulivoimaan, jonka offshore-potentiaaliksi on Japanin ympäristöministeriö arvioinut peräti 1 600 GW ja onshore-potentiaaliksi 280 GW. Niistä on hyödynnetty vasta 2,7 GW.
Liikaa vaihtoehtoenergiaa?
Ennen Fukushimaa Japanin sähköenergiasta 31 prosenttia saatiin ydinvoimaloista, 57 prosenttia fossiilisista polttoaineista ja 12 prosenttia uusiutuvista lähteistä. Silloin suunniteltiin ydinvoiman lisäämistä 50 prosenttiin. Nyt lukemat ja suunnitelmat ovat muuttuneet.
Sähköä on säästetty 6 prosenttia verrattuna vuoden 2010 kulutukseen, ydinvoiman osuus on nolla, fossiilisten 80 prosenttia ja uusiutuvien 14 prosenttia.
Hallitusta lähellä oleva IEEJ on laatinut lähivuosiksi neljä vaihtoehtoista skenaariota ydinvoiman osuudelle: 0 %, 5 %, 15 % ja 20 %. Näistä 5 prosentin skenaario on ehkä todennäköisin.
Jos oletetaan uusiutuvan energian kasvun hidastuvan jonkin verran, sen 30 prosentin osuus voisi olla realistinen vuoden 2020 paikkeilla. Jos energiansäästöä lisätään 10 prosentin tasolle, laskisi fossiilisten osuus 55 prosentin tasolle vuonna 2020. Kauemmaksi ennustaminen on arpapeliä, sillä uusiutuvien kasvu saattaa olla niin nopeaa, että fossiilisista energianlähteistä luovutaan kokonaan ainakin sähköntuotannossa.
Vaihtoehtoenergia on joidenkin mielestä jopa liian kovassa kasvussa. IEEJ varoittaa, että valtion talous rasittuu liikaa jalomielisen tariffipolitiikan takia. He ovat laskeneet, että jos kaikki tähän mennessä hyväksytty uusiutuva energia otetaan tuotantoon, niin 20 vuoden aikana täytyy valtion maksaa tuottajille 400 miljardia euroa. Se veisi vuositasolla 0,5 prosenttia bkt:stä. Ja uusia lupia myönnetään jatkuvasti lisää.
Uusiutuvan energian hinta kuitenkin laskee koko ajan ja tariffit putoavat kohti markkinahintoja, joten rasitus valtiontalouteen loppuu.
Uusiutuvan energian kilpailukyky markkinoilla lienee tulevaisuudessa joka tapauksessa ylivoimainen. Fukushiman traumatisoima japanilaisten enemmistö maksanee mielellään 20 vuoden aikana hieman lisää siitä, että mahdollisimman pian energia tuotetaan puhtaasti ja turvallisesti.
Fil. tri Tapani Jussila on suomalainen matemaatikko ja Japani-asiantuntija.
uutiskirje 