Hyvät ihmiset saavat aikaan huonoja hallituksia tulematta vaaleihin – siis jättäen käyttämättä äänioikeutensa.
Tämä yksinkertainen ajatus voi saada ihmisiä uurnille. Nuorten keskuudessa nyt puhutaan siitä, että nykyään maan asioista päättävät rikkaat ja vanhat – kaikella kunnioituksella. Se saa joitakin miettimään, ovatko vaalit nyt niin kaukainen juttu. ”Tuskiin mikään muuttuu, jos itse jää kotiin”, kuulin nuorten keskustelevaan bussissa.
Huomaan myös, että maahanmuuttajat ovat heräämässä vaikuttamiseen. Kaksi vuotta sitten kunnallisvaaleissa vain 20 prosenttia maahanmuuttajista kävi uurnilla. Näissä vaaleissa tarvitaan Suomen kansalaisuus, mikä jo vaatii tietynlaisen aktiivisen asenteen. Periaatteessa muttei todellisuudessa – ainakin tähän asti.
Ihan pelottaa kysyä, mitä on aikomus tehdä isolle väestö-ryhmälle, joka sattuu puhumaan äidinkielenään venäjää.
Ihan totta: edelliset vuodet, joina olen seurannut siirtolaisten poliittista osallisuutta yhteiskunnallisiin asioihin, olivat kaukana siitä, mitä näen nyt. Ehkä on vähemmän eduskuntaan pyrkiviä ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita, mutta tänään ne harvat ovat todennäköisesti tosissaan. Samoin heidän tukijoukkonsa, usein hyvin kansainväliset, joita on hienoa seurata, tekevät vaalityönsä täysillä. Huoman myös aktiivisia nuoria maahanmuuttajia, jotka agitoivat kavereitaan äänestämään – siis vain äänestämään – ja kertovat siitä sosiaalisessa mediassa, mikä taas innostaa muita.
Voi olla, että olen yli-innostunut, mutta minusta tuntuu, että ilmassa on jokin muutos. Yllättävän paljon saan henkilökohtaista postia, jossa kysytään, ketä kannattaa äänestää. En osaa muuta vastata kuin että itse äänestäminen kannattaa.
Eri tilaisuuksissa ihmiset tulevat puhumaan vaaleista, puolueista, niiden ohjelmista ja erityisesti suhtautumisesta Venäjään ja maahanmuuttoon. Monia myös ihmetyttää suhteellinen vaalitapa sekä se, että pienet puolueet eivät näy eduskunnassa.
Vuodesta 1999 lähtien Spektr –lehdessämme on ollut tapana antaa kaikille halukkaille ilmaista tilaa kertoa omasta ehdokkuudestaan. Yleensä siihen ovat tarttuneet venäjänkieliset ja venäjäntaitoiset ehdokkaat eikä heitä ole ollut paljon. Tänä vuonna tilanne on ollut toisenlainen. Saimme 21 esittelyä , joista 14 kuului yhdelle pienelle puolueelle. En tiedä, onko heillä paljon venäjänkielisiä ystäviä, mutta tulevaisuudessa tutkijat saavat ihmetellä mistä johtuu tällainen kokoonpano Suomen venäjänkielisessä lehdessä.
Tietysti voi olettaa, että tulevaisuudessa ihmetyttää itse lehtemme olemassaolo. Onhan puolustusministerimme antanut ymmärtää, ettei näinä kansainvälisesti vaikeina aikoina venäjä ei ole Suomessa sopiva kieli opiskeluun.
Ihan pelottaa kysyä, mitä on aikomus tehdä isolle väestöryhmälle, joka sattuu puhumaan äidinkielenään venäjää. Vai onko se outo tapa vahvistaa yhden virallisen vähemmistökielen asemaa – politisoimalla toista kieltä? Onko kysymyksessä kielisota? Olisi hyvä tietää mihin pitäisi valmistautua. Onhan näissä vaaleissa ollut suoria uhkauksia somalialaisille (tyylin Ennakkoäänestä somalien kotiinpaluun puolesta), joten venäjänkieliset ovat päässeet vielä helpolla. Samassa mainoksessa muistutettiin että Suomi kuuluu suomalaisille.
Muuten viimeiseen vaaliviikkoon asti väittelyt ja vaalikampanjat ovat olleet joko kilttejä tai olen seurannut niitä vähän. Kallistun jälkimäisen vaihtoehtoon. Ehkä se johtuu siitä, että on ollut paljon eläviä keskusteluja. Muun muassa siitä, onko olemassa demokratiaa, oikeudenmukaisuutta, sananvapautta ja niitä tärkeitä arvoja, josta Lännessä pidetään kiinni. Sain kuulla, että Suomessakin ovat oligarkit vallassa – onhan Tarja Halonen ollut mahtisuvusta, jolla on suuret tavaratalot ympäri maata. Täälläkin kuulemma rahalla saa kaiken, jopa Suomen kansalaisuuden ohi lakien. Sananvapauskin on suhteellinen asia, josta voi luopua, jos se lisää turvallisuuden tuntoa.
Vaalivilpeistä en ole joutunut vastaamaan, mutta pienten puolueiden heikko läsnäolo valtamediassa on huomattu. En tiedä, osaanko puolustaa Suomen demokratiaa uskottavasti. Yritän esittää kysymyksiä, jotka auttavat asettamaan kyseessä olevat epäkohdat tiettyyn mittakaavaan ja kontekstiin. Samalla itsekin tarkistan omia näkemyksiäni kyseenalaistamalla niiden pätevyyden tässä ja nyt.
Viikon kuluttua ihmettelemme taas, mitkä asiat vaikuttavat äänestämiseen. Toivon hartaasti, että tänä vuonna nukkuvien puolue menettää suosionsa. Ja uusi eduskunta tulee olemaan oikeudenmukaisempi ja vastaa paremmin kaikin puolin yhteiskuntaamme. Onhan sillä kahden vuoden kuluttua tärkeä tehtävä – edustaa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea.
Ymmärtääkseni Suomen juhlavuoden teemana on Yhdessä. Virallisella nettisivulla kerrotaan, että juhlavuosi on avoin suomalaisille – toivon, ettei se sulkisi pois maahanmuuttajia tai ulkomaalaistaustaisia suomalaisia – ja Suomen ystäviä.
Olen pitkään toivonut syvällistä keskustelua suomalaisuudesta – mielestäni se on hyvin tärkeä meille kaikille. Erityisesti nuorimmille sukupolville. Mielenkiintoista, lähtevätkö he muuttamaan Suomen poliittista kenttää äänestämällä?
Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.
uutiskirje 
