Valtionyhtiöitä ja valtion omistajuutta teollisuusyrityksissä on pitkään oikeiston puheissa kuvattu vanhanaikaiseksi, tehottomaksi muinaisjäänteeksi. Yksityiseen omistuspohjaan rakentuva teollisuus on väitteiden mukaan Suomen kokonaisedun mukaista ja valtion omistajuus on veronmaksajien rahojen haaskaamista. Valtion laajempaa roolia vaatinutta Vasemmistoa on syytetty haikailusta neuvosto-aikaan.
Meyerin Turun telakan saamat kaksi tilausta jättimäisistä risteilyaluksista Carnivalille todistavat kuitenkin päinvastaista. Korealaisen STX:n omistamana Turun telakka oli pitkään rajuissa vaikeuksissa, tilauskirjat lyhenivät lyhenemistään ja yt-neuvottelut seurasivat toisiaan.
Vuoden 2013 alussa talousvaikeuksiin ajautunut STX haki Suomen valtiolta lainoitusta osallistuakseen kilpailutukseen jättiristeilijän rakentamisesta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Turkua oli ensisijaisesti kaavailtu rakennuspaikaksi. Kuten muistamme, valtio ei ojentanut auttavaa kättään, miljardiluokan kauppa valui Ranskaan ja STX käynnisti yt-rumban Turussa ja Raumalla. Lopputuloksena Rauman telakka suljettiin ja Turussa tarjottiin lomautuksia ja lopputilejä.
Elokuussa 2014 Suomen valtion linja valtion omistajuuden suhteen oli kokenut täydellisen täyskäännöksen. STX myi Turun telakan saksalaisen Meyerin ja Suomen valtion koalitiolle. Valtio lähti hankkeeseen mukaan 30 prosentin ankkuriomistajuudella.
Uudessa komennossa telakkaa on kovaa vauhtia tuotu kohti 2000-lukua ja viime kuussa ilmoitetut kaksi jättiristeilijää turvaavat telakan työllisyyden vuoteen 2020. Maailman ensimmäiset tämän kokoluokan LNG-risteilijät toimivat myös erinomaisina käyntikortteina tulevaisuuteen. Auringonlaskun alaksi kuvattu suomalainen telakkateollisuus osoittaa ympäristöystävällisten nesteytettyä maakaasua käyttävien alusten rakentamisella olevansa moderni cleantech-ala.
Toivon hartaasti että uusi hallitus uskaltaa jatkaa valtion omistajuuden kehittämistä Suomen vientiteollisuudessa. Suomella on erinomaista tietotaitoa ja potentiaalia niin teknologia- kuin bioteollisuudessakin. Valtion ankkuriomistajuus voisi olla se kulmakivi, jonka varaan niistä voisi rakentaa uusia menestystarinoita.
Vastuullisella yhteiskuntasopimuksella kehitettäisiin yritysten rahoitusmahdollisuuksia, varmistettaisiin osaava ja motivoitunut työvoima sekä turvattaisiin vakaa omistuspohja. Palkkojen leikkaamiseen tai työajan pidentämiseen perustuva yhteiskuntasopimus, jota porvarihallitus nyt tarjoaa, on turhaa tekohengitystä huonosti hoidetuille yrityksille. Vai uskooko joku että 2012–2013 vuodenvaihteessa jättiristeilijätilaus olisi rahoitusvaikeuksista huolimatta saatu Turkuun jos telakkajätkät olisivat luopuneet pekkasistaan?
uutiskirje 
