Valtaosa maapallon köyhistä maista on syyttömiä ilmastonmuutokseen, mutta ne ovat asettaneet päästövähennyksiä koskevat tavoitteensa ryhdikkäästi, asiantuntijat kiittävät.
Kansallisten päästövähennystavoitteiden määräaika umpeutui lokakuun alussa. Siihen ylsi 146 valtiota 195:stä. Koko maailmaa koskevia päätöksiä tehdään Pariisissa joulukuun alussa.
Määräajasta myöhästyivät monet kehitysmaat, kuten Bolivia, Iran, Malesia, Pakistan, Saudi-Arabia, Sudan ja Venezuela. Syynä olivat tekniset ongelmat tai kiinnostuksen puute.
Alle kahdessa asteessa pysyminen vaatii nykyistä tiukempia vähennystavoitteita.
Kunnianhimoisuuden aste vaihtelee kehitysmaiden tavoitteissa, ja osa niistä on sidottu kansainväliseen rahoitukseen. Joka tapauksessa ne lisäävät paineita päästöjen suurtuottajia kohtaan ja vahvistavat moraalista näkemystä, jonka mukaan kaikkien on osallistuttava talkoisiin, asiantuntijat uskovat.
Kehitysmaita kiinnostavat eritoten puhdas energia, metsäkadon suitsiminen, uudet rahoitusmuodot ja muutoksiin sopeutumisen strategiat.
Vielä on kirittävää
Luvatut päästövähennykset eivät riitä rajoittamaan ilmaston lämpenemistä alle kahteen asteeseen, mitä katastrofin välttäminen tutkijoiden mukaan vaatisi. Nykysuunnitelmilla maapallo lämpenee 3,5 astetta vuoteen 2100 mennessä, ennustaa Climate Interactive -laitos.
Climate Action Tracker -sivuston arviossa lämpeneminen jäisi 2,7 asteeseen. Ero johtuu siitä, että Kiinan ja Intian päästöjä vuoden 2030 jälkeen on arvioitu eri menetelmillä. Kiina on tällä hetkellä suurin päästäjä, ja sitä seuraavat Yhdysvallat, Intia, Venäjä ja Japani.
Alle kahdessa asteessa pysyminen vaatii nykyistä tiukempia vähennystavoitteita sekä teollisuus- että kehitysmailta, sanoo Climate Interactiven ilmasto-ohjelman johtaja Ellie Johnston.
Hän toivoo, että Pariisissa luodaan puitteet onnistumiselle. Siellä on määrä hyväksyä kaikkia maita sitova sopimus, joka tulee voimaan 2020.
Tavoitteita ylitetäänkin
– Varsinkin vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden ryhmissä on maita, joiden päästövähennystavoitteet ylittävät niille kohtuudella kuuluvan osuuden, sanoo Tasneem Essop, joka johtaa Maailman luonnonsäätiön valtuuskuntaa Pariisissa.
Jotta lämpeneminen pysyisi aisoissa, henkeä kohti laskettujen hiilidioksidipäästöjen pitäisi jäädä maailmassa keskimäärin alle kahteen tonniin vuodessa.
Keskiamerikkalainen Costa Rica aikoo päästä 1,19 tonniin vuonna 2050.
Afrikkalainen Kamerun lupaa, että sen päästöt ovat vuonna 2050 kutistuneet 32 prosenttia vuoden 2035 tasosta – edellyttäen, että maa saa kansainvälistä tukea.
Kiihtyvästä metsien hakkuusta kärsivä Papua-Uusi-Guinea aikoo keskittää ponnistuksensa metsien pelastamiseen ja maankäytön uudistamiseen.
Brasilia lupaa leikata päästöjään vuoden 2005 tasosta 37 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.
Eri maiden tavoitteiden vertailua vaikeuttaa se, että vuosi sitten Limassa pidetty kokous ei kyennyt laatimaan niitä varten yhteisiä standardeja.
Rahoituksesta väännetään
Kehitysmaille on tärkeää tasapainottaa kolme ilmastopolitiikan keskeistä osaa: muutosten hillintä, niihin sopeutuminen sekä toteuttamiskeinot eli koti- ja ulkomainen rahoitus. Essopin mukaan osa maista on rajannut itse kustannettavat asiat ja ne, joihin tarvitaan ulkopuolista rahoitusta.
Vuonna 2009 teollisuusmaat lupasivat antaa vuoteen 2020 asti sata miljardia dollaria (89 miljardia euroa) vuodessa kehitysmaiden ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, mutta maksut ovat olleet tiukassa.
– Rahoitus ei ratkea ennen viimeistä kokousyötä Pariisissa, povaa Kat Watts Carbon Market Watch -järjestöstä.
Watts kiittää sitä, että samaan aikaan ilmastotavoitteiden asettamisen kanssa maailman valtiot ovat YK:ssa sitoutuneet uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin.
– Jokaisella maalla on nyt tilaisuus miettiä, miten suunniteltu kehitys toteutetaan vähillä päästöillä.
uutiskirje 
