Ammattiyhdistysliikettä on aina kritisoitu EI-liikkeeksi, varsinkin viime vuosina kun elinkeinoelämän lobbarit ovat mediapelillään pyrkineet kääntämään yleisen mielipiteen sitä vastaan.
Mitä jos ay-liike esittäisi työnantajille vastaavia tavoitteita kuin mitä meidän niskaamme kaadetaan hallituksen ja työnantajaliittojen toimesta?
Tässä on joitakin esimerkkejä, joita voisimme viedä neuvottelupöytään omina tavoitteinamme:
– Sairausajalta maksettavaa palkkaa korotetaan.
– Työaikaa lyhennetään.
– Vuosilomaa lisätään kaikille.
– Lomapalkasta maksettavaa lomarahaa korotetaan.
– Määräaikaisia työsopimuksia ei saa enää tehdä.
– Koeaikaa lyhennetään.
– Takaisinottovelvollisuutta pidennetään.
– Sairausloma siirtää vuosilomaa automaattisesti ilman karenssia.
– Vuosilomaa kertyy koko äitiys- isyys- ja vanhempainvapaan ajalta.
– Paikallisesti voidaan sopia luottamusmiesten toimesta ja liittojen hyväksynnällä vain työehtosopimusmääräyksiä paremmin.
Nämä tavoitteet on luonnollisesti asetettu vain ja ainoastaan palkansaajien kilpailukyvyn parantamiseksi. Niiden toteutuminen loisi työmarkkinoille tarvittavaa vakautta ja ennustettavuutta. Lisäksi palkansaajien ostovoima kasvaisi ja kotimainen kulutus lisääntyisi, mikä johtaisi erityisesti kotimarkkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvyn kohentumiseen ja palvelualojen työllisyyden parantumiseen.
Uskon vakaasti, että näiden tavoitteiden osalta EI-liike löytyisikin neuvottelupöydän toiselta puolelta.