Suomen – ja näin ollen Suomen vasemmiston – tulevaisuus on kaupungeissa, ja kaupungeissa puolestaan puhaltavat uuden urbanismin tuulet. Kaupunkirakenteen hajoaminen halutaan pysäyttää, kortteleista halutaan tehdä tiiviitä, mutta viihtyisiä. Ruuhkamaksut ja kaupunkibulevardit täyttävät lehtien pääkirjoitussivut.
Myös joukkoliikennekeskustelu kytkeytyy tärkeänä osana keskusteluun kaupunkien ”uudesta tulemisesta.” Tampereen ratikkahankkeet, Pisararata ja Helsingin Jokeri-linja ovat esimerkkejä tästä kehityksestä.
Näyttää kuitenkin pahasti siltä, että vasemmistoliitto on jäämässä soittamaan toista viulua kaupunki- ja joukkoliikennekeskustelussa. Vasemmistoliitto on ehkä perinteisesti ollut työn, toimeentulon ja sote-asioiden puolue ja tämä rooli sopii meille hyvin. Uskon kuitenkin, että vaikkapa vihreiden varjoon jääminen vilkkaana käyvässä joukkoliikennekeskustelussa pilaa mahdollisuutemme olla täysmääräinen, korkean kannatuksen kaupunkipuolue.
Ohjelmatasolla vasemmistoliitolla on monia hyviä vaatimuksia joukkoliikenteen kehittämiseksi, kuten älyliikenteen kehittäminen, haja-asutusalueiden kutsuliikenne, ruuhkamaksut ja kulkutapaosuuden kasvattaminen. Se, että joukkoliikenne ja tiivis asuntorakentaminen on kytketty ohjelmissa toisiinsa, osoittaa ymmärrystä urbanisaation ja ekologisen asumisen merkityksestä.
Vaatimus ”harvaan asuttujen alueiden joukkoliikenteen perustason nostamisesta” puolestaan ei kieli samaa ymmärrystä. Toimiva joukkoliikenne ei välttämättä tarvitse suurta ihmismäärää, mutta tiiviin ja tiheän asukaspohjan se tarvitsee.
Uskallan siis todeta, että vasemmistoliitto ei ole mikään joukkoliikennepuolue. Olemme joukkoliikenteeseen myönteisesti suhtautuva puolue, mutta emme välttämättä joukkoliikennettä kehittävä puolue.
Ohjelmissamme esiintyy joukkoliikenteeseen liittyvää sisältöä verrattain vähän, eikä joukkoliikennepoliittista asiakirjaakaan ole. Suurten kaupunkien piirit ja osastot ottavat joukkoliikenteeseen kantaa harvakseltaan ja kannanotot ovat usein varsin yleisluontoisia: kannatamme joukkoliikenneyhteyksien parantamista silloin kun sitä esitetään.
Joukkoliikenneasiantuntemuksemme tuntuu kuitenkin olevan varsin rajallista ja asetamme tosipaikan tullen helposti vähäisemmät seikat (kuten viheralueiden ”koskemattomuuden” tai ”asuinalueen rauhallisuuden”) joukkoliikenteen kehittämisen edelle. Kaupunkijoukkoliikenteen edistäminen tuntuukin olevan meille enemmän periaatteellinen kuin käytännöllinen kysymys.
Joukkoliikenne ja erityisesti kaupunkijoukkoliikenne on usein paikallispolitiikkaa. Puolue voisi antaa kuitenkin nykyistä paremmat työkalut tuon politiikan tekemiselle.
Haluaisin nähdä suuren vasemmistolaisen joukkoliikenneseminaarin, johon olisi kutsuttu asiantuntijoita ja joukkoliikenneosaajia puolueen ulkopuolelta, vaikuttajia puolueesta ja muita asiasta kiinnostuneita. Seminaarissa pohdittaisiin ja tutkittaisiin sitä, mitä nykyistä parempi vasemmistolainen joukkoliikennepolitiikka voisi olla ja erityisesti sitä vasemmistolaista kulmaa, joka muiden puolueiden joukkoliikennekeskustelusta puuttuu.
Jos seminaarin pohjalta saataisiin tuotettua uuden vasemmistolaisen joukkoliikennepolitiikan ohjelmapaperi, manifesti ja kenties videoesitys, voisi tulokseen olla varsin tyytyväinen. Tärkeintä olisi kuitenkin luoda tilaa uudelle vasemmistolaiselle joukkoliikennepolitiikalle, joka sijoittaisi puolueen myös kaupunkipolitiikan kärkeen.
Juuso Aromaa on opiskelija ja Kallion Vasemmiston johtokunnan varajäsen.
uutiskirje 
