Englantilainen tv-elokuva Sanansaattaja (The Go-Between, 2015) pohjautuu L. P. Hartleyn romaaniin, josta on tehty aiemmin samanniminen Harold Pinterin käsikirjoittama hieno elokuva (1971).
Pete Travisin ohjaama ja Adrian Hodgesin käsikirjoittama tuore versio on sekin kelpo kuvaus ikääntyneestä miehestä (Jim Broadbent) muistelemassa menneitä. Kysymys on kesästä 1900, jonka tapahtumista tuolloin 12-vuotias Leo saa mieleensä pitkän kantaman arvet.
Köyhän äidin poika Leo pääsee kesävieraaksi mahtikartanoon. Hän ihastuu ensi silmäyksellä sen aikuiseen tyttäreen Marianiin (Joanna Vanderham, vanhuksena Vanessa Redgrave).
Kartanon tyttären ja vuokratilallisen aistillinen suhde on tietenkin hirveä tabu.
Marianin intohimoinen ihastus puolestaan on lähistön salskea vuokratilallinen Burgess (Ben Batt).
Mariania kärkkyy itselleen myös buurisodassa pahat arvet kasvoihinsa saanut varakreivi (Stephen Campbell Moore). Tämän vankka tuki mahdollisesti solmittavan liiton kannalta on Marianin itsetietoinen äiti (Lesley Manville).
Kartanon tyttären ja vuokratilallisen aistillinen suhde on tietenkin hirveä tabu. Leo saa vähemmän kiitollisen kirjeiden kuljettajan osan rakastavaisten viestien välittäjänä. Asetelman painostavuus kaikkien osapuolten kannalta on kuvattu hyvin.
Sanansaattajassa intiimi yksilöllinen taso sekä yhteiskunnalliset puitteet jyrkkine luokkaeroineen ja tapakulttuureineen sulautuvat mallikkaaksi kokonaisuudeksi. Tältä pohjalta brittifilmi vie hienovaraisin keinoin aivan syvimpien inhimillisten tuntemusten juurille.
Leffan koskettavuus syntyy nimenomaan nuoren pojan näkökulman kautta, Jack Hollingtonin vahvaa läsnäoloa tuikkivan roolisuorituksen ansiosta – avaintermejä ovat herkkyys ja viattomuus. Niiden ja niin sanotun aikuisten maailman realiteettien yhteentörmäys kannattelee vankasti tarinan traagista peruspoljentoa.
Siihen liittyy oleellisesti Christian Hensonin upeasti soiva musiikki. Sanansaattaja on muun ohessa kuin kouluesimerkki siitä, miten musiikki luo elokuvaan oman tärkeän ulottuvuutensa sekä katsomiskokemuksen tunnevoimaisuuden että tematiikan suhteen. Sama koskee
Joseph Loseyn ohjaamaa vuoden 1971 versiota (säveltäjänä Michel Legrand).
Sanansaattaja. Yle Teema la klo 20.00.
Areena 7 päivää.