Claes Anderssonin mukaan hallitus tekee luokkapolitiikkaa. Niin tekee, jokainen hallitus on aina tehnyt. On totta, että työväenluokan perinteinen määritelmä ei enää riitä kuvaamaan proletariaatin koostumusta. Ehkä pitäisi vain käyttää termiä ”vähävaraiset”, jolloin mukaan tulisivat kaikki oikeistopolitiikasta kärsivät aina pienyrittäjiä myöten. Ei kannata silti unohtaa, että tässä maassa on vielä myös ihan oikeasti termin ”työläinen” alle kuuluvia ihmisiä, joista osan talous on hyvin tiukoilla.
Hiukan jäin miettimään Anderssonin sanoja siitä, ettei enää riitä, että ”otetaan rikkailta ja annetaan köyhille”. Eiköhän koko pohjoismainen hyvinvointiajattelu ole pohjautunut nimenomaan siihen, että rikkaammat maksavat suuremman osan yhteiseen pottiin ja tasoittavat näin köyhempien tietä.
Tämä ei ole mitään ”vanhanaikaista kabbalaa” (kabbala = keskiajalta peräisin oleva mystinen juutalainen traditio), vaan hyvin toiminut järjestelmä, jota tosin on yli kaksikymmentä vuotta nakerrettu usean eri hallituksen toimesta; myös sellaisten joihin vasemmistoliitto on osallistunut.
Vasemmiston tulisi näyttää selkeämmin, kenen puolella se on.
Anderssonin on oikeassa vaatiessaan, että vasemmiston tulisi näyttää selkeämmin, kenen puolella se on. Olen odottanut tätä analyysiä siitä saakka, kun vasemmistoliitto perustettiin. Eikä vain niin, että vasemmisto olisi köyhälistön puolella, vaan näyttäisi, miten koko köyhyydestä päästäisiin eroon köyhälistön itsensä toimesta.
On valitettavaa, että sosialismin ajatuskin jätettiin pois puolueen periaatteista vain perustamisajankohdan suhdannepoliittisista syistä. Tämä nykyinen, kapitalismia vahvistava politiikka voi muuttua vain puuttumalla selkeästi suurten pääomanomistajien etuihin ja valtaan. En näe mitään muuta hyvin toimivaa vaihtoehtoa.
Mauno Suntioinen
Jyväskylä
uutiskirje 
