Suomen suurin työväenyhdistys, vuonna 1888 perustettu Eero Erkon johdolla aloittanut Jyväskylän Työväenyhdistys on nähnyt historiansa aikana monenlaista. Suurimmillaan sen jäsenmäärä on ollut 1980-luvulla yli 1 200. Voidaan rehellisesti väittää, että Jyväskylä ja Suomi olisivat varsin toisenlaisia, jos JTY:tä ei olisi olemassa.
Suomen työväenpuolue, joka Forssan kokouksessa 1903 muutti nimensä Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi, asetti jo Turun perustavassa kokouksessa 1899 tavoitteeksi kahdeksan tunnin työpäivän. Tavoitetta voitiin tuolloin pitää varsin utopistisena ja rohkeana, olivathan työpäivät yleensä 12–14 tuntia pitkiä – leipomoissa jopa 16-tuntisia.
Kesti 22 vuotta ennen kuin tavoite realisoitui Suomen lainsäädännössä. Ja nyt on aika mennä eteenpäin. Jyväskylän Työväenyhdistys vaatii SDP:n puoluekokousta Lahdessa 2–4.2.2017 ajamaan päivittäisen työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin. Siitä on tehtävä yleinen standardi.
Työajan lyhentämistä voidaan perustella monilla argumenteilla: työteho nousee, työssä viihtyvyys paranee, työn tuottavuus kasvaa, sairauspoissaolot vähenevät, perheille jää enemmän aikaa, itsensä kehittämiselle ja sosiaalisille suhteille jää enemmän aikaa, ihmisiä saadaan enemmän työllistettyä, kun työtä jaetaan useammalle.
Kun kolme henkilöä siirtyy kahdeksan tunnin työpäivästä kuusituntiseen, yhdelle työttömälle saadaan työpaikka. Lisäksi voimme luoda paineita kansainvälisesti; tekeväthän tuhannet ihmiset orjatyötä esimerkiksi bangladeshilaisissa tehtaissa pitkälti yli 12 tuntia päivässä.
Työajan lyhentämistä on toteutettu muun muassa USA:ssa 1930-luvulla Kellogg’sin tehtailla (Timo Anttila 2005, Jyväskylän yliopisto) ja Ruotsissa 1990-luvulta lähtien (Taloussanomat.fi 18.9.2015), samoin kuin Suomessa 1990-luvulla, mistä Anttilan väitöskirja kertoo. Viime mainitussa tapauksessa kokeiluun osallistui noin 1 300 työntekijää ja 580 työtöntä työllistettiin. Tulokset olivat lupaavia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Vexi Virtanen
valtio-opin opiskelija
Jyväskylän yliopisto