Horisontti
Eduskunta käsittelee piakkoin kansalaisaloitteen työeläkeindeksin muuttamisesta. Senioriliikkeen aloitteessa esitetään, että työeläkkeitä tarkistettaisiin vuosittain palkkojen muutoksen mukaisesti. Perusteluina ovat oikeudenmukaisuus ja eläkeläisköyhyyden pysäyttäminen. Kustannuksia väitetään vähäisiksi.
Aloite on saanut rutkasti julkisuutta ja sitä on puitu ahkerasti eläkeläisten kokouksissa. Poliitikot ovat herkkinä: indeksiasiassa kamppaillaan 1,5 miljoonan eläkeläisen äänistä.
Eläkkeiden rahoitus on varmistettava myös tuleville sukupolville.
Eläkeläisten korvissa aloitteen perustelut kuulostavat hyvältä. Senioriliike muistuttaa, että alun perin työeläkkeitä tarkistettiin ansiotason muutoksen mukaan. SDP:n piirissä on myös lämmitelty palaamista puoliväli-indeksiin.
Sosiaalipoliittisesti nämä ”peruutuspeiliratkaisut” toimisivat kehnosti. Ne hyödyttäisivät eniten eläkeläisten hyväosaisimpia eli niitä, joilla on suuri työeläke ja eläkevuodet vasta alkamassa.
Sen sijaan ne 550 000 eläkeläistä, jotka saavat työeläkkeen rinnalla kansaneläkettä, hyötyisivät sitä vähemmän, mitä suurempi osa heidän kokonaiseläkkeestään on kansaneläkettä. Pahimmassa köyhyysriskissä olevat pelkkää kansaneläkettä saavat iäkkäät naiset eivät saisi lisää senttiäkään, koska kansaneläkkeiden indeksiturva on sidottu kuluttajahintojen muutokseen.
Indeksin tehtävä on säilyttää eläkkeen ostovoima, joten vähintään hintojen nousun muutokset suojaava indeksiturva on välttämätön. Nykyinen työeläkeindeksi ottaa lisäksi 20 prosentin painolla huomioon palkkakehitystä.
Eläkeläisköyhyyden pysäyttämiseen indeksi on väärä keino. Osuvia keinoja ovat kansaneläkkeen tasokorotukset, työ- ja kansaneläkkeen yhteensovituksen lieventäminen, eläkeläisten asumistuki, sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen sekä lääkekustannusten omavastuiden kohtuullisuus. Verotuksen eläketulovähennys on tärkeä säilyttää ja verotuksen progressiota voisi suurista eläketuloista maksettavan ”raippaveron” avulla jopa kiristää.
Kansaneläkeindeksi on aina perustunut kuluttajahintojen kehitykseen. Työeläkeindeksiä on sen sijaan muutettu useita kertoja, aina osana laajempia uudistuksia. Kun ansiotasoindeksi vuonna 1977 korvattiin puoliksi palkkojen ja hintojen kehitykseen perustuvalla puoliväli-indeksillä, korotettiin työeläkkeen karttuminen yhdestä prosentista 1,5 prosenttiin. Vuonna 1996 palkkojen osuus indeksissä alennettiin 20 prosenttiin ja hintojen osuus nostettiin 80 prosenttiin, kun laman jäljiltä piti löytää nopeita säästökeinoja.
Vuoden 2005 työeläkereformissa tämä niin sanottu taitettu indeksi ulotettiin myös alle 65-vuotiaille maksettaviin eläkkeisiin. Samalla parannettiin indeksiä, jota käytetään ansioiden määrittelyssä työntekijän siirtyessä eläkkeelle.
Vanhuuseläkemenot kasvavat seuraavina vuosikymmeninä huomattavasti, koska eläkeläisväestön osuus suurenee ja elinikä pitenee. Eläkkeiden rahoitus on varmistettava myös tuleville sukupolville. Siksi työeläkeindeksin palkkasidonnaisuuden lisääminen olisi vähintäänkin lyhytnäköistä.
Työeläkkeet rahoitetaan pääosin vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla. Yksityisalojen työeläkkeissä noudatetaan osittaista rahastointia: työntekijän palkan perusteella maksettavista työeläkemaksuista pieni osa laitetaan rahastoon hänen tulevaa eläkettään varten ja loput käytetään jo eläkkeellä olevien työeläkkeisiin. Siten jokainen työntekijä maksaa jo eläkkeelle siirtyneiden eläkkeitä ja samalla pieneltä osin omaa eläkettään. Näin ovat tehneet aikanaan myös jo eläkkeellä olevat.
Rahastoja käytetään ja kerrytetään samanaikaisesti. Nyt työeläkkeellä olevan eläkkeestä noin joka neljäs euro tulee rahastosta ja loput työssä olevien eläkemaksuista. Rahastot eivät ole itsetarkoitus: niitä ja niiden tuottoja tarvitaan, jotta pystytään maksamaan ansaitut eläkkeet eliniän pidentyessä ja pitämään työeläkemaksu siedettävällä tasolla.
Työeläkkeiden indeksitarkistukset kustannetaan kokonaan vuosittain perittävillä työeläkemaksuilla. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan palkkaindeksiin siirtyminen edellyttäisi työeläkemaksun korottamista asteittain 30 prosenttiin (työnantajan ja työntekijän maksuosuudet yhteensä). Se on yli 5 prosenttiyksikköä enemmän kuin mihin päädyttiin vuoden 2017 työeläkeuudistuksessa.
Senioriliike tarjoaa keinoksi työeläkerahastojen pienentämistä. Yksityisen ja julkisen sektorin rahastot ovat yhteensä 180 miljardia euroa. Eläkevastuut eli ansaittujen ja jo maksussa olevien työeläkkeiden pääoma-arvo on yli 600 miljardia euroa. Siihen nähden rahastot eivät ole ylimitoitettuja.
Rahastoja myös käytetään aiempaa ripeämmin, koska työttömyys on pienentänyt maksutuloa ja eläkemeno on kasvussa. Palkkaindeksiin siirtyminen tyhjentäisi työeläkerahastot kokonaan noin 40 vuodessa. Sen jälkeen työeläkemaksu olisi nostettava kertaheitolla eläkemenoa vastaavalle tasolle, nykylaskelmien mukaan noin 35 prosenttiin.
Indeksimuutosten vaatimat maksunkorotukset ovat epärealistisia. Todennäköisempi rahoituskeino olisi eläketurvan leikkaaminen. Lasku jäisi nykyisten nuorten ja lasten maksettavaksi joko korkeina työeläkemaksuina tai riisuttuna eläketurvana.
Kirjoittaja on eläke-asiantuntija ja entinen SAK:n toimihenkilö.