Samuel Fullerin ohjaustyö Shokkikäytävä (Shock Corridor, 1963) on huikea psykologinen jännäri ja melodraama, film noirin väkevä myöhäiskukinto Stanley Cortezin kuvaamana.
Mielisairaalaan päätyy omasta tahdostaan päähenkilö (Peter Breck), kunnianhimoinen toimittaja. Hän haluaa selvittää laitoksessa tehdyn, selvittämättömäksi jääneen murhan ja tehdä siitä kohujutun, haaveena tietysti Pulitzer-palkinto.
Potilaan osa järjestyy toimituksen johdon ja stripparina toimivan tyttöystävän (Constance Towers) avulla. Seksuaalinen lataus on alusta pitäen vahva.
Mielisairaalamiljöö on tehokas lähtökohta pyöräyttää mentaalisella tasolla yhteiskunnan perusta ylösalaisin. Sen Fuller oman alkuperäistarinansa pohjalta myös tekee.
Jälki on ääripäissään hurjaa: potilaskunnassa musta nuorukainen uhoaa rasistisen Ku Klux Klanin jäsenenä, Nobel-palkittu tiedemies on vajonnut pikkupojan tasolle, erään pienviljelijän poika ahkeroi sisällissodan kenraalina. ”Oopperatähden” hahmo on kuin profetiaa ei niinkään Pavarottin kuin ylipainoisuuden suhteen.
Shokkikäytävä vie katsojan syvästi kaksijakoiselle näyttämölle, jollainen Yhdysvallat yhteiskuntana yhä paljolti on. Kilpailu, kuvitelmat, mielikuvat ja fiktio jylläävät, moni haluaa päähenkilön tavoin ”olla joku”, menestyä korkealla profiililla. Tarunhohtoisesta amerikkalaisesta unelmasta leffa tekee häijyä satiiria. Fullerin opus hämärtää terveen ja sairaan rajan mieleenpainuvalla tavalla.
Shokkikäytävä on vertauskuvallisella tasolla edelleen täyttä tavaraa, väkevä ja varteenotettava kuvaus siitä, miten pahoin yhteiskunnallinen mentaliteetti voikaan raunioittaa yksilöllisellä tasolla. Taustalla tässä tuntuvat myös valmistusajankohdan ilmiöt ja puheenaiheet.
Shokkikäytävä. Teema la klo 21.00. Areena 30 päivää.
uutiskirje 
