Lehtiuutinen alkuviikolta kertoi taloustieteilijä-nobelistin Bengt Holmströmin pamauttaneen Kultarannan päätöskeskustelussa, että läpinäkyvyys on saanut politiikan näyttämään huonolta. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä korostava julkisuustrendi on hänen mukaansa johtanut siihen, että kansalaiset pitävät kaikkia politiikan ratkaisuja huonoina. Holmström oli kertonut Lännen medialle, että hänen näkemyksensä nousevat taloustieteen tutkimuksissa tehdyistä havainnoista.
Ulostulollaan Holmström halusi herättää keskustelua siitä, miten julkisuus on tehnyt järkevän politiikan toteuttamisen hankalaksi. Poliitikot eivät enää uskalla tehdä kovia ratkaisuja. Ongelmana ovat äänestäjät, jotka kuvittelevat tietävänsä, vaikka heillä ei ole mahdollisuutta ymmärtää
asioiden kontekstiä. Niinpä edustuksellisessa
demokratiassa pitäisi korostaa edustuksellisuutta ja luottamusta äänestyksellä valittuihin päättäjiin.
Tuoreessa EVA-raportissa Holmström pohti samaa asiaa: läpinäkyvyys voi johtaa pinnalliseen politikointiin, pisteiden keräämiseen ja poliittiseen näyttelemiseen.
Nobelistin puheet olivat hätkähdyttäneet presidentti Sauli Niinistöä. Eikä ihme. Onhan päätöksenteon läpinäkyvyyttä totuttu pitämään demokratian tukipilarina.
Yhdellä tapaa Holmström osuu naulan kantaan. Onhan viime päivinä saatu nähdä huikeaa poliittista näyttelemistä aina pääministeri Juha Sipilän lentonäytöksiä myöten. Ehkä Holmströmin avoimuuskritiikki ei kuitenkin kohdistu juuri Hallituskriisi -jännityssarjaan.
Mihin sitten? Miksi erityisesti läpinäkyvyys on pahaksi politiikalle? Jos nimittäin puhutaan todellisesta avoimuudesta eikä vain mukasellaisesta. Sosiaalisessa mediassahan, johon nobelisti viittaa, levitetään useimmiten kaikkea muuta kuin faktoja.
Jos nykyisestä julkisuustrendistämme pitäisi luopua, se tarkoittaisi varmastikin esimerkiksi vaikenemista siitä, miten Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla.
Seura-lehdessä viime viikolla julkaistu juttu paljastaa päätöksenteosta isoja asioita. Esimerkiksi Ylegatessa kuuluisaksi tulleeseen Chempolisiin on kaadettu Tekesin rahoja parin vuosikymmenen aikana yli kymmenen miljoonaa euroa. Apuna valtion rahan lypsämisessä ovat olleet muun muassa monet keskustapoliitikot.
Juttunsa lopussa toimittaja Jarno Liski muistuttaa Sipilän haaveilemasta kasvurahastosta ja valtion kehittämisyhtiöstä Vake Oy:stä, joka varautuu myymään valtion omistuksia voidakseen vauhdittaa sijoituksilla biotalousyritysten kasvua. Ja myyntitulojen käytöstä maan hallitus päättää eduskunnalta kyselemättä.
”Rahojen käyttö on arvatenkin hallituksen liikesalaisuus, ja yritysten omistajatietojen heikentäminen vaikeuttaa rahankäytön seuraamista entisestään”, Liski toteaa.
Tällaista menoako Holmström puolustaa?
Seuran Sipilä on aivan erinäköinen kuin Suomenmaan. Lehden nettisivuilla julkaistiin keskiviikkona kommenttijuttu siitä, miten pääministerin äskettäinen valmius hajottaa oma hallituksensa oli arvojohtajuuden kaivattu kunnianpalautus. Apua!
Suomenmaa on nyt kyllä liian läpinäkyvä, nimittäin tekopyhyydessään.
uutiskirje 
