Viimeinen sana
Espanjan hallitus on vahvasti pitänyt esillä laillisuusargumenttia: Katalonian itsenäisyysjulistus on laiton. EU-johtajat ovat toistaneet samaa.
Vähemmän on puhuttu siitä, ettei laillista tietä käytännössä ole olemassakaan.
Espanjan perustuslain mukaan maa on jakamaton. Perustuslain keskeisten osien muuttaminen on monen lukon takana. Siihen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö parlamentin molemmissa kamareissa, vaalit ja niiden jälkeen uudelleen kaksi kolmasosaa kummassakin kamarissa. Lopullisen ratkaisun tekee sitova kansanäänestys – siis koko Espanjan tasolla.
Perustuslain muuttaminen on kaikkialla tavallista lakia vaikeampaa. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa jo yksi kolmasosa Espanjan parlamentin jommankumman kamarin edustajista pystyy vaikka maailman tappiin torppaamaan Katalonialta laillisen tien itsenäisyyteen.
Katalonian kriisi asettaa EU:lle vaikeita kysymyksiä kansallisvaltioiden merkityksestä, nationalismista ja identiteettipolitiikasta.
EU on projekti sisäisten valtiorajojen madaltamiseksi. Rajojen merkityksen vähenemisen pitäisi pienentää alueiden tarvetta itsenäistymiseen. Mutta toisaalta sen pitäisi myös vähentää valtioiden tarvetta pitää väkisin kiinni alueistaan.
Nationalismi ja sen vielä ilkeämpi serkku, äärioikeiston vaalima identiteettipolitiikka ovat aina uhkana. Mutta siinä mitassa missä Katalonian itsenäistymishalu on nationalismia, on myös Espanjan isännän asenne nationalismia.
Kysymys Katalonian itsenäistymisestä on tällä hetkellä teoreettinen, sillä tärkein edellytys, katalonialaisten selvän enemmistön tuki puuttuu.
Laillinen mahdollisuus kansanäänestykseen pitäisi kuitenkin luoda. Lienee kohtuullista, ettei itsenäistymisen kaltaista kysymystä ratkaistaisi 50,1 prosentin sattumaenemmistöllä, vaan enemmistön pitäisi olla selkeä ja vakaa. Olisiko kohtuullista vaatia esimerkiksi enemmistöä äänioikeutetuista eikä vain äänestäjistä?
Katalonian kansanäänestyksessä 1. lokakuuta äänestysprosentti oli 43 ja äänestäneistä 92 prosenttia kannatti itsenäisyyttä. Siis noin 39,5 prosenttia äänioikeutetuista puolsi itsenäisyyttä.
Mielenkiintoinen vertauskohta on toissa kesän brexit-äänestys, jossa 37 prosentin osuus äänioikeutetuista riitti Britannian eroprosessiin EU:sta.
Ehkäpä 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa ei kannata kysyä, olisiko taloudellisesti kehittynyt, 7,5 miljoonan asukkaan Katalonia elinkelpoinen itsenäisenä. Tai olisiko Suomen vuonna 1917 pitänyt tuntea lojaalisuutta Venäjän alueellista yhtenäisyyttä kohtaan ja jättää itsenäistymättä.
EU:n jäseninä on paljon Kataloniaa pienempiä maita, joista jotkut – nimiä mainitsematta – ovat löytäneet elinkelpoisuutensa järjestäytyneen rikollisuuden tyyssijana ja jotkut monikansallisten suuryritysten veroparatiiseina.
Ei tarvitse intoilla Katalonian itsenäistymisestä, mutta yhtä hyvin se voisi olla itsenäinen siinä kuin moni muukin. Historian takia jotkut ovat itsenäisiä, jotkut eivät.
uutiskirje 