Brasiliassa on tuhansia kilometrejä rautateitä, jotka rapistuvat käytön puutteessa, koska laajan maan logistiikkaa ei ole saatu toimimaan kunnolla.
Brasiliassa oli kiskoja 37 000 kilometriä jo viime vuosisadan puolivälin paikkeilla. Nyt kolmannes niistä makaa käyttämättömänä ja toinen mokoma alikäytössä.
Usko, että tuplasti Euroopan unionin kokoinen 208 miljoonan asukkaan maa voi kehittyä vain junaliikenteen avulla, on kuitenkin pysynyt vahvana. Kunnianhimoinen Pohjois-etelä-rata avattiin 2014, mutta sen käyttö on yhä epäsäännöllistä.
Ajatus, että kuljetusväylät vetävät kehitystä puoleensa, ei aina toteudu automaattisesti.
Tocantinsin osavaltiosta Goiásin osavaltion Anápolisiin kulkevalla radalla on mittaa 855 kilometriä. Työn alla on 682 kilometriä lisää päämääränä Estrela D’Oeste São Paulon osavaltiossa.
”Suuri sekasotku”
– Ratahanke on suuri sekasotku kaikkine virheineen ja pullonkauloineen, sanoo konsultti Edson Tavares, joka johti aiemmin Anápolisin kuivasatamaa.
Radalla on mutkia, joissa aiottu 80 kilometrin tuntivauhti on pudotettava puoleen, ja toimiakseen kunnolla se pitää kytkeä muihin ratayhteyksiin, hän selittää. Brasiliassa on viiden eri operaattorin rataverkkoa.
Pohjois-etelä-radan rakentaminen alkoi jo 1987, mutta se kärsi keskeytyksistä ja korruptioepäilyistä. Rataa operoi nyt maailman suurimman rautamalmin viejän, Vale-yhtiön, logistiikkayritys.
Logistiikan keskus
Radan eteläinen haara on yhä kysymysmerkki.
– Kun se saadaan toimimaan, Anápolisista tulee tärkeä logistiikkakeskus, koska täältä lähtee myös Belémin ja pääkaupungin Brasilian yhdistävä valtatie ja valmistumassa on suuri rahtilentokenttä, kaupungin kehitysjohtaja Vander Barbosa ennustaa.
Anápolisissa sijaitsee Brasilian keskilännen suurin teollisuusalue, jossa toimii 20 lääkealan yritystä, Huyndain autotehdas sekä elintarvike- ja rakennusmateriaaliteollisuutta.
Kaupungissa on myös aseteollisuutta ja armeijan lentotukikohta suojelemassa pääkaupunkia, jonne on linnuntietä vain 130 kilometriä.
Radanvarressa sijaitseva soijaa ja biodieseliä tuottava Granol-yhtiö on käyttänyt kiskoja kuljetuksissaan satunnaisesti. Muun agribisneksen toivotaan seuraavan esimerkkiä Brasilian tuottoisimmalla maatalousseudulla.
Ratayhtiöt yhteistyöhön
– Ajatus, että kuljetusväylät vetävät kehitystä puoleensa, ei aina toteudu automaattisesti. Talouskasvu vaatii johdonmukaista politiikkaa, Tocantinsin yliopiston aluekehityksen professori Lilian Bracarense muistuttaa.
– Brasilian keskilännessä sekä pohjois- ja koillisosissa on puutetta infrastruktuurista, mutta se ei riitä motivoimaan yksityisiä sijoittajia, kuten maan etelä- ja kaakkoisosissa, hän jatkaa.
Goiásin osavaltiossa korjattiin viljakasveista viime vuonna 22 miljoonan tonnin ennätyssato. Alueen talous on kuitenkin kytköksissä etelään, jossa Santosin satama on 1 000 kilometrin päässä, kun pohjoisen lähimpään satamaan on 1 600 kilometriä.
Koska Pohjois-etelä-rata ei ulotu rannikolle, sen toimivuus vaatii pääsyä toisten yhtiöiden rataosuuksille, kuljetusministeriön logistiikkayhtiön johtaja José Carlos Medaglia sanoo. Se on jo laillistettu mutta odottaa toimeenpanoa.
– Tällaista ei aiemmin voinut kuvitellakaan Brasiliassa, jossa toimiluvan haltija oli ainoa radan käyttäjä.
uutiskirje 
