Kulkuri valitsee kohtalonsa, hän on aidon yksilöllisen vapauden puolustaja ja talouskurivallanpitäjien arkkivihollinen. Irtolaiseksi leimataan lainsäädännön kautta ja pakolaiseksi ajaudutaan ulkoisten olosuhteiden paineissa.
Tampereen Teatterin uunituoreessa Pakolaiset -näytelmässä ”pakolaisuus” on itse valittu kohtalo, kaksinaismoralismista tai jopa kaksinaamaisuudesta johtuvaa. Hyvin erikoinen tapaus nykyisen pakolaisuuden aikoina.
Mikko Roihan dramatisoima ja ohjaama näytelmä perustuu vuonna 1909 ilmestyneeseen Johannes Linnankosken (1869–1913) romaaniin Pakolaiset. Tapahtumapaikkana on Lapinlahden Alapitkän kylässä sijaitseva Hovin talo, jossa Linnankoski perheineen asui vuodet 1902–1903.
Näytelmässä ”pakolaisuus” on itse valittu kohtalo, kaksinaismoralismista tai jopa kaksinaamaisuudesta johtuvaa.
Tuolloin sinne muutti myös akaalainen perhe, jonka vanhin tytär oli nainut iäkkään leskimiehen ja saanut toiselle miehelle lapsen. Epäiltiin, että perheen muutto Hämeestä Pohjois-Savon uusiin ja tuntemattomiin oloihin oli pakoa, joka johtui juorujen pelosta ja aviorikoksen häpeästä.
Askolassa talonpoikaisperheeseen syntynyt ja toimittajana aloittanut Linnankoski (oik. Vihtori Peltonen) kirjasi tapahtumat romaaniinsa journalistisen tarkasti. Omien sanojensa mukaan se oli rivi riviltä eletty tragedia tai suorastaan puhtaasti kirjoitettu tosi satu.
Sinäkö olet meidän kohtalo?
Näyttämöä tähdittää itse Heikki Kinnunen tuoreena aviomies talonpoika Uutelana ja hänen appiukkonaan velmuilee Esko Roine talonpoika Keskitalona. Uutelan edesmennyt vaimo (Eeva Hakulinen) varoittelee miestään lankeamasta loveen.
Pekko Käpin virsimäinen musiikki jouhikolla sekä yhteislaulu- ja tanssiosuudet ovat vavahduttavia, salamaa sieluun iskeviä.
Talokaupan yhteydessä Keskitalon emäntä (Ritva Jalonen) toteaa katkerasti: ”Viekkaat savolaiset hymyilevät, että näin sitä pitkätukkaisia hämäläisiä keritään.” Heimojen kohtaaminen on nautittavan irtonaista teatteria.
Rautatiekiskot näyttämön molemmin puolin kuvastavat, että talonpoika on repäisty irti juuriltaan. Ajan kulumista kuvataan sanomalehtien taivaalta putoilemisena. Pakolla naitetun ja veljiensä syyllistämän Mantan (Riikka Puumalainen) hurjan katkera tanssi kuvaa oudon päätöksen aiheuttamia ristiriitoja. Veljensä Vihtori (Martti Manninen) huutaa: ”Sinäkö olet meidän kohtalo, lyijyn harmaa ja sulettu, iloton ja kyyneletön. Sinun halusi tähden olemme täällä.”
Pia Piltz salaperäisenä ja joukon lähes ainoana todellisuustajuisena Keskitalon Hanna-tyttärenä tuo näytelmään viehättävää sensuellisuutta.
Näytelmän pääteema on menneisyyden ja tulevaisuuden välinen ristiriita, yhden aikakauden päättyminen ja uuden alkaminen. Sen kynnyksellähän mekin parhaillaan olemme.
Tästäkin syystä todella mielenkiintoinen teatterin kevätkauden avaus.
Tampereen Teatterin päänäyttämö: Johannes Linnankoski: Pakolaiset.
Dramatisointi ja ohjaus: Mikko Roiha. Videot, graafinen suunnittelu ja valokuvat: Moe Mustafa, puvut; Heli Roininen, musiikki; Pekko Käppi, koreografia; Riikka Puumalainen, valosuunnittelu; Raimo Salmi, äänisuunnittelu; Hannu Hauta-aho, järjestäjä; Kai Rainti. Yhteistyössä Tanssiteatteri Minimi.
Rooleissa: Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Esko Roine, Ritva Jalonen, Riikka Puumalainen, Martti Manninen, Antti Tiensuu, Pia Piltz, Elisa Piispanen ja Pekko Käppi.
Kantaesitys oli 17.1.2019.
uutiskirje 
