Britannian pääministeri Boris Johnson on tällä viikolla hävinnyt jo neljä äänestystä parlamentin alahuoneessa. Yksi niistä koski Johnsonin esitystä ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämistä lokakuun 15. päivänä.
Esitys ei saanut taakseen vaadittavaa kahden kolmasosan enemmistöä. Työväenpuolue ei osallistunut äänestykseen, koska se haluaa varmistaa, ettei Johnson käytä vaaleja ohituskaistana sopimuksettoman brexitin toteuttamiseksi 31.10.
Johnson ilmoitti tuovansa esityksen lokakuun puolivälin vaaleista uudestaan parlamentille ensi maanantaina. Työväenpuolue ilmoitti, ettei se osallistu äänestykseen silloinkaan, joten määräenemmistöä ei ole mahdollista saada vaalien taakse.
Oppositio yhdessä konservatiivien kapinallisten kanssa hyväksyi tiistaina alahuoneessa lain, jonka mukaan Johnsonin on viimeistään 19. lokakuuta esitettävä parlamentille uusi neuvottelutulos EU:n kanssa tai haettava EU:lta uutta lykkäystä brexitiin.
Ylähuone ei jarruta lakia ja on ilmoittanut lähettävänsä sen takaisin alahuoneeseen viimeistään klo 17 paikallista aikaa perjantaina. Kuningatar voi siten allekirjoittaa lain maanantaina.
Kampanjamoodi päällä
Johnsonin vaihtoehdot alkavat olla aika vähissä. Hän on luvannut toteuttaa brexitin 31. lokakuuta, sopimuksella tai ilman sopimusta. Torstaina hän sanoi ”mieluummin kuolevansa katuojassa” kuin hakevansa uutta lykkäystä EU:lta.
Jos Johnsonilla vielä on jotain temppuja takataskussa parlamentin tahdon ohittamiseksi, niiden täytyy olla niin röyhkeitä, että Britannian parlamentarismi tulee yhä kyseenalaisemmaksi.
Käytännössä Johnson onkin jo siirtynyt vaalikampanjamoodiin. Hän on rakentanut asetelmaa, jossa Boris Johnson edustaa kansaa, ja parlamentti on eliittiä, joka haluaa estää kansan tahdon toteutumisen.
Tämä sivujuonne on ollut Johnsonissa koko hänen poliittisen uransa ajan, siitä huolimatta että hän itse on kultalusikka suussa syntynyt eliittikoulu Etonin kasvatti.
Makaako Boris Johnson marraskuussa katuojassa vai johtaako puolueensa vaalitaistoon?
Johnson on kautta uransa saanut kansanmiehen julkikuvansa rakentamiseen tukea oikeistolaisilta tabloideilta ja Telegraphilta, joka vielä aikoinaan luokiteltiin niin sanotuksi laatulehdeksi.
Nyt tätä asetelmaa rakennetaan sillä, että eliitti yrittää muka estää kansanäänestyksessä ilmaistun brexit-tahdon.
Äänestystulos kesäkuussa 2016 oli tiukka. Brexitin puolesta äänesti 17,4 miljoonaa kansalaista ja EU:hun jäämisen puolesta 16,1 miljoonaa. On kuitenkin mahdoton väite, että enemmistö briteistä haluaisi sopimuksettoman brexitin hintaan mihin hyvänsä. Sen voisi selvittää vain uudelle kansanäänestyksellä.
Populismin käsikirjasta
Johnsonin vaalikampanjailmeeseen kuuluu myös se, että hän jakaa auliita rahalupauksia sinne ja tänne. Viimeksi Skotlannin maanviljelijät saivat kuulla, että heille on tulossa 200 miljoonaa puntaa.
Johnsonin lupaukset ovat kaukana perinteisten konservatiivien budjettikurista. Johnsonin markkinoimassa visiossa mannaa sataa tulevaisuudessa vielä enemmän, kunhan brexitin autuus on tehnyt Britannian ennennäkemättömän rikkaaksi.
Eliitti vastaan kansa -asetelma on kuin suoraan oikeistopopulistien käsikirjasta. Samaa toitottavat hengenheimolaiset Viktor Orbánista Donald Trumpiin ja Jair Bolsonarosta Rodrigo Duterteen.
Vuoden 2017 vaaleissa konservatiivit saivat 317 alahuoneen 650 paikasta. Boris Johnsonin tämän viikon puhdistusten jälkeen määrä on pudonnut 289:ään.
Torstaina ilmoitti Boriksen nuorempi veli Jo Johnson eroavansa kansanedustajan ja apulaisministerin paikalta. Hän sanoi kamppailleensa perhelojaalisuuden ja kansakunnan edun välillä.
Johnson on halunnut esittää itsensä Winston Churchillin kaltaisena hahmona. Oikean Churchillin tyttärenpoika Nicholas Soames kuitenkin on yksi konservatiivien parlamenttiryhmästä tällä viikolla erotetuista 21 kansanedustajasta.
Boris Johnson on tekemässä Britannian konservatiivipuolueelle samaa kuin Donald Trump Yhdysvaltain republikaaneille: muuttamassa sen oikeistopopulistiseksi puolueeksi, enemmän kuin häivähdyksellä äärioikeistolaisuutta.
Parlamentin pakkoloma
Toissa viikolla Johnson hivutti laillisuuden rajoja määräämällä parlamentin viiden viikon istuntotauolle ensi viikosta alkaen. Pyrkimyksenä oli estää se, että parlamentti ehtisi torjua sopimuksettoman brexitin.
Kuvaavaa konservatiivien tilanteelle on se, että toinen Johnsonin tempusta oikeuteen valittaneista oli puolueen entinen puheenjohtaja John Major (pääministerinä 1990-1997).
Korkea oikeusistuin High Court totesi perjantaina, ettei parlamentin pakkoloma ole lainvastainen. Tuomari ilmoitti kuitenkin, että toinen kantajista, liikenainen Gina Miller voi välittömästi valittaa asiasta. Valitus käsiteltäneen 17. syyskuuta korkeimmassa oikeudessa.
Samasta asiasta tehdyn erillisen valituksen käsittely on vielä kesken Pohjois-Irlannin Belfastissa.
Koska poliittinen tilanne on joka tapauksessa kestämätön, ennenaikaisten vaalien odotetaan tulevan pian lokakuun loppumisen jälkeen. Nähtäväksi jää, makaako Boris Johnson silloin katuojassa vai johtaako hän konservatiivipuolueen vaalitaistoon.
uutiskirje 
