Ihmetyttää ja pöyristyttää, kun ihmiset ilmoittavat, etteivät ”usko” koronaan, joten he eivät myöskään käytä maskia tai käsidesiä, ja kehottavat muita toimimaan samoin.
Mistä lähtien sairaudet ovat olleet mielipideasioita?
Esimerkiksi omalla työpaikallani maskin tai visiirin käyttö on työntekijöille pakollista. Meidän täytyy suojella kaikin keinoin asiakkaita mahdolliselta tartunnalta. Jäämme pois pienimmistäkin flunssaoireista, pesemme ja desinfioimme käsiämme. Asiakkailla ei kuitenkaan ole velvollisuutta suojella meitä tai toisiaan.
Jos aikuinen ihminen ei halua ottaa rokotuksia tai syödä lääkkeitä, hänellä on siihen oikeus. Asia koskee vain häntä itseään, ja niin makaa kuin petaa. Osalla suorittavan tason työntekijöistä, kuten minullakaan, ei edes ole mahdollisuutta etätöihin, eli en pysty itse päättämään, minkä verran itseäni altistan mahdolliselle tartunnalle.
En siis voi hyväksyä sitä, että minä yritän suojella muita, mutta koska jotkut heistä eivät usko koronaan, he eivät suojele minua.
Lakihan ei tunne maskipakkoa, mutta yksityiset yritykset voivat halutessaan edellyttää sellaisen käyttöä. Miten on mahdollista, että esimerkiksi kaksi suurinta kauppaketjua kieltäytyy mahdollisuudesta edellyttää asiakkailta maskia? Samaan aikaan kuulutetaan, että asiakkaiden ja työntekijöiden terveys on meille ykkösasia. No eihän se ole. Ykkösasia on raha. Ettei joku asiakas pahoittaisi edellytyksestä mieltään ja vaihtaisi kauppaa.
Suurimmat kauppaketjut voisivat neuvotella keskenään asian niin, ettei kummankaan kaupankäynti kärsisi. Toisaalta osa asiakkaista voisi erittäin mielelläänkin asioida kaupassa, jossa huomioidaan koronatoimenpiteet viimeisen päälle.
Kai tämäkin asia on sellainen, että sitten vasta, kun hallitus tulee pyyhkimään – tarkoitan, säädetään laki maskipakosta – se toteutuu.
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.
uutiskirje 
