Poliittinen keskustelu Suomessa ja maailmalla on perustunut olettamukseen, että pakolaisten vastaanottaminen on moraalinen teko, mutta usein kuitenkin vastaanottajamaan turvallisuuden kannalta arveluttava valinta. Richard Wiken johtama tutkimusryhmä PEW-instituutissa paljasti, että kaksi kolmesta eurooppalaisesta pitää pakolaisten vastaanottamista terroririskin kannalta ongelmallisena, kun taas Amerikkalainen tutkija David Cole on paljastanut, että poliitikot usein liittävät rikollisuuden riskin pakolaisiin. Saman havainnon voimme tehdä myös siinä keskustelussa, jota käytiin Suomessa ulkoministerin toimista suomalaisten pelastamisesta Al-Holin leiriltä.
Systemaattinen tutkimus on kuitenkin kyseenalaistanut käsityksen pakolaisten väkivaltaisuudesta. Pakolaistutkimuksen arvostetun tieteellisen julkaisun, Journal of Refugee Studiesin vastikään julkaisema artikkelimme paljastaa lisäksi yksiselitteisesti, että pakolaisten vastaanottaminen onkin tilastollisesti merkittävällä tavalla yhteydessä väkivaltarikosten vähyyden kanssa. Tutkimuksen paljastama yhteys ei kuitenkaan liity sinänsä pakolaisten rauhanomaisuuteen tai muihin ominaisuuksiin, vaan pikemminkin siihen, kuinka pakolaisia vastaanottava valtaväestö arvostaa ihmiselämää: humaani elämän arvostus lisää halua pelastaa pakolaisia sodan ja humanitaaristen kriisien kynsistä samalla kun se myös vähentää maan väkivaltarikoksia. Siten riippumatta siitä minkälaisia pakolaiset ovat, humaani asenne, joka heijastuu sallivana pakolaispolitiikkana, vähentää väkivaltarikollisuutta. Siksi Suomessa tulisi ymmärtää, että pakolaisten pelastaminen sodan kurimuksesta ei ole vain moraalinen, vaan myös itsekäs turvallisuutta lisäävä strategia.
Tutkimuksemme tarkastelee niitä maita, joissa pakolaisten vastaanotto perustuu poliittiseen valintaan pikemminkin kuin rajavartion kyvyttömyyteen torjua pakolaismassojen vyöry. Siksi tutkimme Euroopan ja Pohjois-Amerikan valtioita tarkastelemalla vuonna 2014 alkanutta pakolaiskriisiä, jota seurasimme aina vuoteen 2017. Valitsimme tarkastelun kohteeksi viimeisimmän pakolaiskriisin, koska tuossa kriisissä pakolaisten hädänalaisuus oli niin ilmeinen, että pakolaisten vastaanottaminen kuvasti hyvin humaania halua pelastaa ihmishenkiä. Tutkimus käytti tilastollisia menetelmiä pakolaisuuden ja väkivaltarikollisuuden tarkastelussa ja löysi tilastollisesti merkittävän negatiivisen yhteyden väestömäärään ja alueeseen suhteutetun uusien pakolaisten määrän ja väkimäärään suhteutetun murhien määrän välillä. Väkivaltarikoksista vähemmän kärsivät maat olivat myös valmiimpia hyväksymään taloudellisia uhrauksia pakolaisten vastaanottamiseksi.
Suomi on väkivaltarikollisuuden suhteen Euroopan ja Pohjois-Amerikan keskitasoa, mutta vastaanottaa väkimääräänsä verrattuna hiukan keskimääräistä enemmän pakolaisia. Lännen kolme suurinta pakolaishumanismin sankarivaltiota ovat Saksa, Malta ja Ruotsi. Nämä maat ovat kaikki murhatilastojen valossa Suomea tuntuvasti vähemmän väkivaltaisia. Murhatilastossa surullisimmassa asemassa Pohjois-Amerikan ja Euroopan valtioista ovat Ukraina, Yhdysvallat ja Liettua.
Kun aineiston maiden murhien määrä 100 000 asukasta kohden oli keskimäärin 1,6 ja Suomen 1,4, näiden maiden murhien määrä oli yli viisi, Ukrainassa yli kuusi. Kolmikko, kuten kaikki Euroopan ja Pohjois-Amerikan kahdeksan valtiota, joiden murhien määrä 100 000 henkeä kohden oli yli kaksi, olivat keskimäärästä vähemmän pakolaisia vastaanottavia maita. Murhaongelma näyttäisi siis olevan nimenomaan maissa, joissa pakolaisten sotakuolemia ja hukkumista Välimereen ei pidetä niin suurena ongelmana, että siihen tulisi reagoida helpottamalla pakolaisten laillista pääsyä turvaan. Jokainen näistä väkivaltaisista valtioista tekee pakolaisten hyväksi Suomea pienemmän taloudellisen ja alueellisen uhrauksen ottamalla vastaan pienemmän bruttokansantuotteeseen ja alueen suuruuteen suhteutetun määrän pakolaisia. Tutkimusaineisto paljasti muutaman poikkeuksen pakolaisia keskimääräistä vähemmän vastaanottavista maista (Puola, Tsekki, Slovenia ja Portugal), joissa väkivaltarikoksia ollaan onnistuttu välttämään, muttei ainuttakaan maata, joka osoittaisi ihmiselämän arvon kunnioittamista pakolaisia vastaanottamalla, mutta epäonnistuisi silti pahasti väkivaltarikosten torjumisessa.
Näyttäisi siis, että ihmiselämän arvon korostaminen vähentää poikkeuksitta väkivaltarikollisuutta. Mutta tällainen humaani kulttuuri myös välttämättä ohjaa valtiota pakolaisten elämän kunnioittamiseen. Pakolaisten ja oman kansan elämän kunnioittaminen kulkevat siis käsi kädessä. Siksi meidän tulisi päättäväisesti torjua harhaluulo siitä, että pakolaisten vastaanottaminen olisi turvallisuutta vaarantavaa politiikkaa.
Timo Kivimäki on kansainvälisten suhteiden professori Bathin yliopistossa Englannissa ja Leah Nicholson pakolaiskysymyksiin erikoistunut valtio-opin opiskelija Yorkin yliopistossa Kanadassa.
uutiskirje 
