Taide- ja kulttuuriala on kärsinyt kohtuuttomasti koronakriisistä. Hallitus on yrittänyt lievittää kärsimystä toimenpiteillään. Maaliskuun 2021 lopussa opetus- ja kulttuuriministeriöstä oli taide- ja kulttuurialojen koronatukea laskettu liikkeelle noin 130 miljoonan euron edestä. Tähän päälle tulevat vielä työ- ja elinkeinoministeriön tukitoimet, joita niitäkin oli kohdentunut yksin luoville aloille yli sadan miljoonan euron edestä maaliskuun loppuun mennessä.
Vaikka summat ovat huomattavia, eivät ne ole riittäneet ratkaisemaan pitkittyneistä tapahtumarajoituksista syntyneitä ongelmia. Tukitoimia tarvitaan lisää edelleen ja niitä on kehitettävä nykyistä joustavammiksi ja paremmin kohdentuviksi. Tästä huolimatta kulttuurin tukia koskevassa keskustelussa on hyvä suunnata katsetta myös koronan jälkeiseen aikaan.
Kulttuuripoliittista keskustelua ei tulisikaan käydä irrallaan laajemmasta yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta. Valitettavasti tämän kevään epidemiatilanne osoittautui paljon hankalammaksi kuin vielä loppuvuodesta arveltiin. Sen vuoksi on jouduttu ylläpitämään tiukempia rajoituksia kuin optimistisissa skenaarioissa toivottiin. Monet ovat myös todennäköisesti vapaaehtoisesti välttäneet kuluttamista ja palveluiden käyttämistä tartuntojen pelossa.
Koska kevät on osoittautunut ennakoitua vaikeammaksi, on finanssipolitiikka syytä virittää elvyttävämmäksi kuin alun perin ajateltiin. Mahdollisimman nopea palautuminen kriisistä auttaa myös siinä, että kriisistä jää vain vähän pysyviä taloudellisia vaurioita eikä talouden tuotantopotentiaali kärsi merkittävästi.
Elvytystoimia olisi suunnattava erityisesti niille kotimarkkina-aloille, jotka ovat kärsineet kriisistä pahimmin. Erään vaihtoehdon tähän tarjoaisi STTK:n alun perin esittämä elvytysseteli. Käytännössä kyse olisi esimerkiksi kaikille täysi-ikäisille jaettavasta palvelusetelistä, joka voitaisiin suunnata halutuille aloille ja tarvittaessa jopa tiettyihin tuoteryhmiin. Tarvittaessa seteli olisi mahdollista kohdentaa myös esimerkiksi yksin kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, jolloin se tukisi erityisen voimakkaasti kriisistä kärsineitä aloja.
On tietysti totta, että osa seteleistä menisi jossain määrin hukkaan, kun kulttuurin kulutukseen alun perin suunniteltuja varoja voitaisiinkin nyt seteleiden jakamisen myötä siirtää säästöön. Todennäköisesti monet kuitenkin haluaisivat elvytyssetelin saatuaan kuluttaa entistä enemmän kulttuuripalveluita.
Muitakin toimenpiteitä toki tarvitaan. Esimerkiksi kuntien tulisi lisätä järjestämiensä taide- ja kulttuuritapahtumien määrää selvästi. Tämä olisi etenkin pedagogisesti perusteltua, koska monissa paikoissa Suomea lasten taidekasvatuksen ja kulttuurivierailujen järjestäminen on ollut epidemia-aikana joko vaikeaa tai mahdotonta.
Tämä kaikki voi olla mielekästä, jos yhteiskunnan avaaminen onnistuu. Se taas riippuu lopulta siitä, miten rokotejakelu etenee sekä siitä miten erilaisten virusmuunnosten hallinta onnistuu. Jos kaikki sujuu hyvin, voimme siirtää niin talouspolitiikassa kuin kulttuuripolitiikassakin katsetta välittömästi tukitoimista palautumiseen.
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen talouden tutkija, joka toimii tällä hetkellä opetusministerin erityisavustajana.
uutiskirje 
