Etelä-Amerikan ikivanha viljelykasvi, bataatti, on Brasiliassa jäänyt muun maataloustuotannon varjoon. Nyt se elää uutta kukoistuskautta São Paulon osavaltiossa.
Mukulakasvi bataatti (Ipomoea batatas) on kotoisin Etelä- ja Keski-Amerikasta. Sen viljelystä viime aikoina innostuneet brasilialaiset ovat alkaneet puhua ”makeasta bataatista” mukulan makuun viitaten.
Yli 200 000 asukkaan Presidente Prudente on julistautunut ”makean bataatin pääkaupungiksi”. Se on suurin kaupunki Pontal de Parapaneman köyhällä alueella maan rikkaimmassa osavaltiossa São Paulossa.
Sata vuotta sitten seudulla viljeltiin enimmäkseen kahvia, josta siirryttiin puuvillaan. 1960-luvulla pääosaan nousi karjatalous. Sen korvasi pian sokeriruoko, jota on käytetty vuodesta 1975 etanolipohjaisen polttoaineen raaka-aineena.
Parasta laatua
– Makea bataatti on aina ollut täällä tärkeä mutta ei kaikille tuttu. Sitä alettiin viljellä 40 vuotta sitten, jotta maa paranisi. Nyt viljely on teknistynyt ja moni kasvattaa pääasiassa bataattia, alueen bataatintuottajayhdistyksen johtaja Claudia Prandini kertoo.
Kotimaan lisäksi bataattia myydään nyt muihin Etelä-Amerikan maihin ja Eurooppaan. Tuottajia seudulla on 250, joista joka kymmenes kuuluu yhdistykseen.
Sen järjestämä näyttely bataatin kasvatuksen tekniikasta houkutteli 35 000 kävijää vuonna 2019. Vuonna 2020 kokoontumisen esti koronapandemia, ja marraskuussa 2021 tapahtuma korvattiin bataattiin keskittyvällä ruokafestivaalilla.
Prandinin mukaan alue ei ole maan suurin bataatintuottaja mutta laatu on maan parasta. Sen takaavat sopiva maaperä ja auringonvalon määrä.
Korjataan käsityönä
Läheisessä Pirapozinhon kunnassa asuva Luis Rocha on alueen suurimpia bataatintuottajia. Viime vuonna hän korjasi 5 500 tonnia mukuloita 170 hehtaarilta, josta osa on vuokramaata. Hän kasvattaa myös maissia, soijaa ja lihakarjaa.
Rocha tajusi vuonna 1986, että hänen tomaatinviljelynsä oli tuhoon tuomittu. Bataatti lupasi paremman tuoton pienemmillä kustannuksilla. Ensiyritys kaatui kuitenkin kuljetusvaikeuksiin, kun satoa ei saatu vietyä osavaltion pääkaupunkiin São Pauloon, jonka metropolialueella asuu 20 miljoonaa ihmistä.
– Tein uuden yrityksen 1990, ja bataatinviljely on jatkunut siitä asti. Olen nyt alueen kolmanneksi suurin tuottaja, Rocha ylpeilee.
– Bataatin tuotantokausi jatkuu läpi vuoden. Se on suuri etu ja vaikutti päätökseeni. Haittapuolena on se, että sadonkorjuu on pitkälti käsityötä, hän jatkaa. Traktori kaivaa helposti vahingoittuvat mukulat esiin, mutta ne on poimittava käsin.
Olutta ja muita tuotteita
– Bataatinviljelyn suurin ongelma on kuitenkin hintojen jatkuva heilahtelu, lisää Lucy Rocha, joka jätti työnsä sairaanhoitajana ja opiskeli liiketaloutta auttaakseen isäänsä tilan pyörittämisessä.
– Tarjonta ylittää usein kysynnän, sillä alalle ilmestyy heti uusia yrittäjiä, jos hintataso on lupaava, Lucy Rocha kertoo. Tila työllistää 40 henkeä vakituisesti ja pestaa lisää tarvittaessa.
Maailman yli tuhannesta bataattilajikkeesta Rochat viljelevät viittä: violettia, keltaista, valkoista ja kahta kirjavaa. Pieni osa mukuloista käytetään artisaanioluisiin, joita tilalla valmistetaan kolmea laatua nimellä LRocha.
Bataatista tehdään paljon muutakin, kuten alkoholia kosmetiikka- ja lääketeollisuuden tarpeisiin, jauhoa, rehua, tärkkelystä ja bataattiranskalaisia.
Pulaa työpaikoista
Pontal de Paranapanema on vähän Uuttamaata pienempi alue, jolla asuu 600 000 ihmistä. Sen hyväkuntoisia teitä voi ajella satoja kilometriä näkemättä neliötäkään luonnonmetsää.
Karjatalous työnsi viime vuosisadan jälkipuoliskolla tieltään kahvi- ja puuvillaviljemät, jotka aiemmin tarjosivat työtä pelloilla ja tekstiilitehtaissa.
1980-luvulla seudun kahteen suureen jokeen, Paranáan ja sen sivuvirtaan Paranapanemaan rakennettiin neljä vesivoimalaa. Ne vetivät alueelle tuhansia työnhakijoita – valtaosan kuitenkin turhaan.
Brasilian sotilasdiktatuurin kaaduttua 1985 demokraattiset hallitukset ryhtyivät ajamaan maareformia. Se innosti tyhjän päälle jääneitä ihmisiä, joille karjatalous tai vesivoimalat eivät tarjonneet työtä.
Maakiistat repivät
Maauudistus eteni verkkaan, ja pettyneet asukkaat ottivat paikoin oikeuden omiin käsiinsä. Koska alueella oli paljon julkista ja yksityistä joutomaata, niitä hyödyntämään perustettiin Maattomien maatyöläisten liike (MST). 1990-luvulla alueesta tuli maakiistojen näyttämö, kun maanvaltaajia häädettiin väkivalloin.
Maauudistuksesta hyötyi Pontalin alueella vain 7 133 perhettä, jotka saivat keskimäärin 21 hehtaaria maata.
Bataatinviljely on yhä näpertelyä Brasiliassa, joka on maailman suurin soijan, kahvin, appelsiinimehun ja lihan viejä. Tilastojen mukaan bataattia tuotettiin viime vuonna 47 896 tonnia ja se kattoi vain 0,9 prosenttia viljelyalasta.
Pontalin alueella bataatti voi kuitenkin olla hyvä lisä sokeriruo’on viljelyn ja siitä poikivan sokerin, etanolin sekä biokaasun valmistuksen rinnalle. Bataatinviljelyn ja -jalostuksen toivotaan avaavan uusia työmahdollisuuksia ja hillitsevän uudelleen alkaneita maanvaltauksia, joita on viime aikoina tapahtunut ainakin kahdeksassa alueen 32 kunnasta.
lehti 