Ruandalainen ylioppilas Sharon,19, halusi epätoivoisesti paeta kotiseudultaan, jossa hän työskenteli epävirallisessa taloudessa. Kun tilaisuus tarjoutui, hän ei epäröinyt lähteä pitkälle ja vaivalloiselle matkalle Ruandan Kayonzan alueelta Keniaan.
Sharon uskoi, että Keniassa häntä odotti hyväpalkkainen työpaikka. Tuntematon henkilö oli ottanut häneen yhteyttä, maksanut hänen bussilippunsa ja antanut taskurahaa matkaa varten.
Työpaikka paljastui Nairobin ulkolaidoilla sijaitsevaksi karaokebaariksi. Sharonin työnä oli seistä ovella, kumartaa elegantisti asiakkaille ja ohjata heidät sisään baariin.
– Minut palkattiin myös yökerhotanssijaksi ja toisinaan työnantajani pakotti minut seksiin asiakkaiden kanssa, Sharon kertoo. Sharon ei ole hänen oikea nimensä.
Monimutkainen prosessi
Ihmiskauppaa vastustavien aktivistien mukaan Sharonin tavoin maaseutukylistä seksityöhön kaupattujen nuorten naisten määrä on kasvussa Itä-Afrikan maissa. Naisia houkutellaan hyvien työpaikkojen ohella myös hyvillä naimakaupoilla, mutta he päätyvätkin prostituoiduiksi Kenian Nairobin ja Ugandan Kampalan kaltaisiin suurkaupunkeihin.
Naisten kauppaaminen Ruandasta naapurimaihin on monimutkainen prosessi, jossa valheellisia paremman elämän lupauksia annetaan uhrien lisäksi myös heidän perheilleen. Uhreja kuljetetaan pitkiä matkoja ennen kuin heidät luovutetaan orjuuttajilleen. Niin sanotut työpaikat ovat usein arveluttavia hotelleja ja karaokebaareja.
– Ellei ongelmalle tehdä kiireesti jotain, se pahenee entisestään, Itä-Afrikan yhteistyöjärjestön konfliktien ratkaisukomitean puheenjohtaja Fatuma Ndangiza sanoo.
– Useimpia näistä nuorista työttömistä naisista huijasivat työnvälitystoimistoiksi naamioituneet vakiintuneet ihmiskaupparingit.
Halpaa työvoimaa ja seksiä
Lisääntyvä työttömyys, aliravitsemus ja koulujen sulkemiset koronapandemian aikana ovat kasvattaneet ihmiskauppaa. Ihmiskaupparingit kautta itäisen Afrikan hyödyntävät uhriensa taloudellisia ja sosiaalisia haavoittuvuuksia.
Toimintaa ajaa halvan työvoiman ja kaupallisen seksin ehtymätön kysyntä.
YK:n kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi, että lainsäädännön ja tarvittavien hallinnollisten instituutioiden puute kautta koko Itä-Afrikan antaa edelleen ihmiskauppiaille ja salakuljettajille kohtuuttoman hyvät toimintaedellytykset.
Ruandan lainvalvontaviranomaiset korostavat, että vaikeinta on kotiseudulleen palautettujen uhrien auttaminen. Tukiohjelmat eivät toimi kunnolla, koska ihmiskaupan tutkinnasta ja uhrien kuntouttamisesta vastaavien laitosten budjetit ovat pieniä.
Uhreja on vaikea tunnistaa
Ruandan ihmiskauppaa koskevan lain mukaan ihmiskauppias voi saada 15 vuoden vankilatuomion. Ihmiskaupan vastaiset aktivistit sanovat, ettei rangaistuksen pelotevaikutus ole riittävä.
– Lainvalvonta on vaikeaa lähinnä sen vuoksi, että naapurimaassa seksityöhön tai muihin seksuaalisen hyväksikäytön muotoihin pakotettuja naisia on vaikea tunnistaa, Evariste Murwanashyaka sanoo. Hän on Ruandan pääkaupungissa Kigalissa asuva intohimoinen ihmisoikeuksien puolustaja ja ruandalaisen ihmisoikeusjärjestöjen kattojärjestön CLADHO:n ohjelmajohtaja.
Lisäongelmana on sekin, etteivät nuoret aina ymmärrä edes olevansa ihmiskaupan uhreja.
– Nuoret naiset ovat yhä todennäköisempiä ihmiskaupan kohteita kuin nuoret miehet. Kautta koko alueen seksiorjuuden kysyntä kasvaa. Useimmat epäviralliset työtarjoukset ulkomailta liittyvät laittomiin liiketoimiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakkotyöhön, Murwanashyaka kertoo.
Ruandan poliisin tiedottaja tohtori Thierry Murangira tietää, että ihmiskauppa on kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.
– Sen tutkinta ja rankaiseminen vaatii alueellista yhteistyötä.
lehti 