”Työttömyys on toinen pandemia”, Perun journalistien kansallinen yhdistys ANP varoitti jo kesällä 2020, kun maan tärkeimpiin sanomalehtiin kuuluvat El Comercio ja La República ilmoittivat laajoista irtisanomisista.
ANP on joutunut viime vuosina kamppailemaan työpaikkojen ohella myös työehdoista, puheenjohtaja Zuliana Lainez kertoo. Esimerkiksi eräällä pääkaupungissa toimivalla televisioasemalla toimittajilla ei ollut lainkaan työsopimuksia, ja valtakunnallisen radioaseman reportterit ”joutuivat likimain kerjäämään palkkaansa.”
Paikallisten journalistijärjestöjen mukaan vastaaviin ongelmiin törmätään myös Meksikossa ja Argentiinassa.
– Palkka on keskeisimpiä ongelmia Argentiinassa, Fatpren-lyhenteellä tunnetun toimittajaliiton pääsihteeri Carla Gaudensi sanoo.
– Tulot eivät riitä edes perustarpeisiin, ja toimittajien on tehtävä kahta tai kolmea työtä.
Meksikossa journalistien työolojen kurjistumista vastustava Meidän täytyy puhua -järjestö on törmännyt jopa alle 190 euron kuukausipalkkoihin.
– Näillä tuloilla eläminen käy koko ajan vaikeammaksi, järjestön edustaja Fernanda Hernández painottaa.
Eläketurvakin puuttuu
Hänen mukaansa koronapandemia on kiihdyttänyt alan kurjistumista.
– Kun sosiaaliturva puuttuu, koronaan sairastuminen oli katastrofi.
Latinalaisen Amerikan journalisteilta puuttuu usein myös eläketurva. ANP:n tietojen mukaan koronaan on kuollut Perussa 199 toimittajaa, joista valtaosa oli yli 65-vuotiaita eli riskiryhmäläisiä.
– Eläkeläisinä he olisivat voineet pysyä kotona, mutta heidän oli pakko lähteä hankkimaan tuloja, Lainez sanoo.
Romantisointi auttaa kurjistamaan
Surkeista työoloista on mediassa tullut uusi normaali osin journalistisen työn ”romantisoinnin” vuoksi, haastateltavat arvioivat.
– Raadamme kuin orjat ilman vapaapäiviä ja hyväksymme sen, koska ’toimittajan työ on sellaista’ ja koska ’se on intohimoni’. Näin mahdollistamme sen, että meitä hyväksikäytetään, Hernández selittää.
Lainezin mukaan alan romantisointia ei tapahdu pelkästään toimituksissa, vaan jo yliopiston opettajat vakuuttavat, ettei journalismissa ole aikatauluja. Samalla unohtuu työntekijöille kuuluva luonnollinen oikeus lepoon.
Hernández muistuttaa, että levon puute vaikuttaa tuloksiin.
– Jos ei ole nukkunut 48 tuntiin, tekee hyvin todennäköisesti virheitä. Ei voi raataa ympäripyöreitä päiviä ilman, että laatu heikkenee.
lehti 