KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Media-ala on keskittynyt vauhdilla, mutta tiedotusvälineet eivät ole kertoneet siitä – lehtitalot ovat sen sijaan hyökänneet Ylen kimppuun

Lehdistöä seuraamassa eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelua Natoon liittymistä koskevasta selonteosta toukokuussa.

Lehdistöä seuraamassa eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelua Natoon liittymistä koskevasta selonteosta toukokuussa. Kuva: Lehtikuva/Emmi Korhonen

Jussi Virkkunen
27.7.2022 7.00

Suomi putosi tänä vuonna kansainvälisessä sananvapausrankingissa viidenneksi. Tilasto on kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön kokoama.

Sinänsä pudotusta ei kannata liikaa surra. Suomi kuuluu edelleen hyvin harvalukuiseen joukkoon maailmassa eli maihin, joissa toimittajat pystyvät tekemään työtään hyvin vapaasti.

Yksi asia kannattaa kuitenkin nostaa esiin raportista. Se myös vaikutti Suomen sijoitukseen rankingissa. Kyse on media-alan keskittymisestä entistä harvempien käsiin.

ILMOITUS
ILMOITUS

Suomessa on edelleen hyvin paljon sanomalehtiä, mutta nykyään kaksi yhtiöitä on lähestulkoon jakanut Suomen. Keskisuomalainen ja Sanoma ovat ostaneet pienempiä yhtiöitä. Useimmissa maakunnissa johtavalla mediatalolla on käytännössä monopoli, totesi aihetta tutkinut Tampereen yliopiston dosentti Heikki Hellman viime vuoden marraskuussa.

Kärjistetysti jako menee seuraavasti: Keskisuomalainen on maakuntien mediakonserni, Sanomalla on vahva ote valtakunnallisista lehdistä – sen kruununjalokivenä on tietenkin Helsingin Sanomat.

Hellman huomauttaa hyvin, kuinka maakunnissa isoin konserni on usein ostanut myös ison joukon pienempiä paikallislehtiä. Sen myötä monopoliasema on päässyt syntymään, eikä kukaan ole siitä puhunut. Suomalainen media-ala onkin erinomaisen taitava välttämään omista ongelmistaan puhumista.

Puhetta on sen sijaan riittänyt Ylestä, jonka kimppuun käyneitä lehtitaloja Hellman kommentoi happamasti.

”Sen sijaan ne syyttävät Yleisradiota sen tarjoamista tekstimuotoisista uutisista ja katsovat niiden uhkaavan sananvapautta, vaikka ne tarjoavat alueellisella tasolla yleensä ainoan edes hieman varteenotettavan haastajan.”

Keskisuomalainen on myös toimitusjohtajansa Vesa-Pekka Kangaskorven sekä isoimman lehtensä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan äänellä julistanut Ylen punavihreiden äänitorveksi. Puolueeton media ei aina ole niin puolueeton.

Joka tapauksessa syy keskittymiselle on selvä – raha puhuu tai enemmän sen puute. Lehtien levikit ovat pudonneet jo kauan, samalla etenkin päivälehtien suurin rahakaivo eli ilmoitustulot ovat pienentyneet voimakkaasti. Sosiaalinen media on imuroinut valtavan määrän lehtitalojen rahaa.

”Sanomalehdistön kokonaislevikki on laskenut vuosikymmenessä 30 prosentilla, samoin nettomyynti”, Hellman tiivistää.

 

Onko keskittyminen sitten valtavan suuri ongelma? Saksalainen vastaisi jein eli kyllä ja ei. Voi väittää, että kyse ei ole valtavasta ongelmasta, koska nyt monilla lehdillä on vakavarainen omistaja.

Isoissa konserneissa on myös helpompi kehittää uusia tuotteita, jotka 2020-luvulla ovat elinehto. Vielä 2010-luvun alkupuolella isojenkin medioiden johtoportaassa ajateltiin, että sitten kun nuori vähän vanhenee, alkaa hän tilata painettua sanomalehteä kovaan kestotilaushintaan. Ei muuten alkanut.

Uusien tuotteiden lisäksi isoissa konserneissa niin kutsutut keskuskeittiöt eli yhteistoimitukset voivat hoitaa valtakunnan tason uutisointia, jolloin leikkauskierteen jälkeen pieneksi karsittu toimitus voi keskittyä maakuntansa uutisointiin.

Ongelmia keskittymisessä riittää myös paljon, kuten Hellmankin osoittaa. Iso omistaja on kasvoton, eikä sitä kiinnosta, että ”on oman maakunnan ääni”. Sitä kiinnostaa eniten raha, jolloin lehtien yhdisteleminen on helpompaa.

Suuressa mittakaavassa lehtien lakkauttamisia ei vielä ole nähty, mutta Etelä-Pohjanmaan Ilkan ja pohjanmaalaisen Vaasalaisen yhdistäminen antaa esimakua tulevaisuudesta. Meri-Lapissa yli satavuotinen Pohjolan Sanomat lakkautettiin viisi vuotta sitten. Nyt Lapissa on käytännössä yksi iso lehti jäljellä – Lapin Kansa. Toki maakunnan väestöpohjaan suhteutettuna kyse ei ole suuresta ihmeestä.

 

Suomalainen media-ala etsii kaikkien muiden länsimaalaisten maiden tavoin pelastustaan digitalisaatiosta. Usein esiin nostetaan innostuneesti esimerkkejä digisiirtymässä onnistuneista tiedotusvälineistä, joita on.

Ongelma vain on, että harvojen onnistujien takana on valtava määrä edelleen asian kanssa painivia lehtiä. Printti tuo rahat, mutta digiin pitäisi siirtyä. Tämä näkyy myös Suomessa.

Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat maksullisina lehtinä onnistuneet hyvin, minkä lisäksi iltapäivälehdet keräävät ilmaisilla sivustoillaan valtavan määrän lukijoita. Valtava määrä lukijoita näkyy mainosmyynnissä.

Muilla onkin sitten vaikeampaa, tosin kokonaiskuvan saaminen aiheesta on avoimista tilastoista nykyään hyvin vaikeaa. Tiedotusvälineet – KU mukaan lukien – ovat piilottaneet kaikki levikkitietonsa. Paradoksaalista on, että avoimuutta kovaan ääneen vaativa media-ala – KU mukaan lukien – on erittäin kova piilottamaan omat tietonsa.

Digisiirtymässä on lehden näkökulmasta paljon voitettavaa. Suurimpia menoeriä nykyään henkilöstökulujen lisäksi ovat painaminen ja jakelu. Jos jakelusta ja painamisesta pystyy ensin nipistämään ja lopulta kokonaan luopumaan, näkyy se isoina säästöinä.

Ongelma vain on, että halpoja digitilauksia tarvitaan moninkertainen määrä korvaamaan painetun lehden tilaus.

On helppo ennustaa, että monilla suomalaisilla tiedotusvälineillä on edessä vielä isoja ongelmia. Alalle levinneet puheet, kuinka pahin olisi takana, ovat tietyllä tapaa jopa vaarallisia.

Joka tapauksessa on tietyllä tapaa hauska huomata, kuinka internet tuntuu kaikin tavoin vahvistavan kapitalismin vääjäämätöntä kehityskaarta. Pienet yrittävät aikansa räpiköidä, kunnes isompi toimija joko murskaa tai ostaa ne.

Jos hieman kärjistää, kehityskaari kuulostaa kovin tutulta. Joku marxilainen saattaakin myhäillä tälle kehitykselle.

 

Entäs sitten KU? Olkaamme rehellisiä, vasemmistolaiset puoluelehdet ne vasta ongelmissa ovat. Ongelmien taustalla on hieno menneisyys, jolloin lehdillä on paljon tilaajia ja valtaa.

Vanha asema on nakertunut pala palalta, kun levikit ovat pienentyneet. Entistä harvempi toimittaja seuraa lehtiä, mikä tarkoittaa samalla äänen katoamista julkisesta keskustelusta. Valtakunnallisessa keskustelussa näkyy tosin koko ajan vähemmän ääniä, muutaman suuren tiedotusvälineen sitäkin enemmän.

Lehdet eivät ole syyttömiä itsekään tilanteeseensa – kaikkea muuta. Ongelma on nykyään seuraava – tunnettuuden palauttaminen pitää tehdä tilanteessa, jossa resurssit koko ajan pienenevät.

Mainiossa The Wire -sarjassa on hieno kohtaus, jossa lehtitalon pomo ilmoittaa pienentyneelle toimitukselle, että nyt on vain tehtävä enemmän vähemmällä.

Podcasteja tekevä, sosiaalista mediaa päivittävä, päivittäisiä verkkouutisia kirjoittava toimittaja, joka samaan aikaan työskentelee useamman pitemmän jutun parissa, nyökyttelee fiktiivisen sarjan kuvaukselle. Koska se on niin kovin totta.

Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Uusia maailmoja tehdään vanhan raunioissa.

Pontus Purokuru: Meistä jää hienot rauniot

Voimakkaita eksploitatiivisia aineksia sisältävä ranskalaiselokuva Titane kerää kiitosta maailmalla.

Pimeän elokuvateatterin lattia sotkeutuu verestä – Elämää suuremmat roskaelokuvat

Demokratian aseellisen puolustamisen suurin riski on siinä, että sen ensimmäinen uhri on demokratia itse, kirjoittaa Teppo Eskelinen esseessään

Euroopan keskuspankin mandaatti on ylläpitää hintavakautta.

Keskuspankeista pitääkin puhua ja niiden tarkoitusta pohtia, jos hyvinvointi ja ympäristö kiinnostaa

Uusimmat

Jennifer Sundin ja Coblin-koira ovat erottamattomat vain osittain toimivassa esikoisdekkarissa.

Häikäilemätön nainen on uusi trendi pohjoismaisissa dekkareissa – Jeanette Bergenstavin esikoinen toimii siinä puolittain

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto (vas.) ja Turja Lehtonen kertoivat tiedotustilaisuudessa hyväksytyistä esityksistä,

Sopu syntyi, Teollisuusliiton pitkät neuvottelut päättyivät kahden vuoden sopimukseen – ”Pöydässä oli muitakin mukana”

Kaasuliekki valtio-omisteisen öljy-yhtiö Pemexin kaasulähteellä Reforma Escolínin kaupungissa. Alueella pumpataan kaasua yli sadasta lähteestä, ja useista niistä purkautuu kaasua, joka vaarantaa paikalliset asukkaat ja heidän omaisuutensa.

Meksikon kaasuvuodoille ei näy loppua

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Hallitus lupasi kääntävänsä politiikan suunnan – Pysyviä parannuksia on tehty, mutta vasemmiston pitää silti vaatia enemmän

 
02

Lakot alkoivat ja lisää tulee, koska työnantajat eivät ole valmiita sopimaan

 
03

Sopu syntyi, Teollisuusliiton pitkät neuvottelut päättyivät kahden vuoden sopimukseen – ”Pöydässä oli muitakin mukana”

 
04

Kokoomuksen indeksijarru kasvattaisi eläkeläisköyhyyttä ja tuloeroja, varoittaa Eläkeläiset ry

 
05

Julma H räppää unohdettujen todellisuudesta: ”Ei kukaan kuuntele niitä, ei ketään kiinnosta”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Lapsiköyhyyden pitkät jäljet näkyvät – ”Eniten hyötyä olisi arjen tukemisesta”

05.02.2023

Sunnuntaivieras: Huolipuhe on vallankäyttöä

05.02.2023

Vaalipiirianalyysi: Kansanedustajan paikka vasemmistoliitolle Kaakkois-Suomessa on kevään vaaleissa epätodennäköistä, vaan ei mahdotonta

05.02.2023

Maksuton korkeakoulutus: missä mennään? – ”On syytä pelätä, että lukuvuosimaksut saattavat ilmestyä suomalaisiin korkeakouluihin hyvinkin äkillisesti”

04.02.2023

Liian vähän liian myöhään – millainen maailma on vuonna 2050?

04.02.2023

Kogilgerin kylässä Etelä-Intiassa viljelijät sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon

04.02.2023

Veropohjassa ammottaa aukkoja, mutta verokeskustelu on ala-arvoista, sanoo Finnwatchin Sonja Finér – ”Tilanne on tietysti edunvalvonnan tulosta”

04.02.2023

Anu Kaaja kulkee ihmisyyden ja esineiden rajapinnoilla

04.02.2023

Kalleimmaksi meille tulee luonnolta otettu velka

04.02.2023

Uusimmat podcastit

KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa kahden jakson viikko!

03.02.2023

KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa keskusteltiin vasemmiston tulevaisuudesta ja tulevaisuuden vasemmistosta

30.01.2023

Kaikki Uusiksi-podcastissa fiilistellään viikonlopun Vasemmistoristeilyä ja puntaroidaan eduskuntavaalien asetelmia

13.01.2023
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Digilehden tai näköislehden aktiivinen tilaaja! Tunnuksesi on siirretty uuteen järjestelmään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään