Myrskyt ja syklonit ajavat suolaista merivettä yhä syvemmälle Bangladeshin sisämaahan. Seurauksena makeanveden lähteet suolaantuvat ja juomavesi täytyy kantaa kilometrien päästä.
Juomaveden hakemisesta vastuussa ovat naiset. Heidän arkeaan helpottamaan on saatu vesitankkeja, jotka täytetään sadevedellä.
Sadevesi ei maksa mitään
Myös Khulnan Bajua Unionissa asuva Lalita Roy haki vielä jokin aika sitten perheensä juomaveden yli kilometrin päästä. Vettä täytyi jonottaa, eikä yksi astia riittänyt perheen tarpeisiin.
– Juomavettä oli niukasti”, kertoo Roy.
– Meillä tarvitaan kaksi astiallista vettä päivässä. Käytin joka päivä pari tuntia vedenhakuun. En ehtinyt tehdä kotitöitä ja terveyteni alkoi kärsiä.
Royn elämää helpottamaan on tullut sadevedenkeruujärjestelmä. Kaksi lisätuntia päivässä perheelle on hänen mukaansa huomattava parannus entiseen.
Samaa mieltä on toinen sadevettä käyttävä nainen, Shymoli Boiragi.
Boiragi kertoo, että rannikolla asuvat ihmiset kärsivät erilaisista sairauksista, jotka johtuvat suolaisesta vedestä. Noutovesi myös maksaa.
– Nyt varastoimme sadevettä monsuunin aikana ja juomme sitä loppuvuoden, hän selittää.
Vesisiskot huoltavat ja korjaavat
Sadevedenkeruujärjestelmien takana on YK:n kehitysohjelma UNDP:n hallinnoima GCA-hanke (the Gender-response Climate Adaptation) . Sillä autetaan rannikolla asuvia yhteisöjä, erityisesti naisia, selviytymään juomaveden suolapitoisuuden lisääntymisestä.
Projektin avulla sadevettä kerääviä tankkeja on asennettu Khulnassa ja Satkhirassa 39 alueen noin 13 300 taloudelle. Keräysjärjestelmän jokaiseen tankkiin mahtuu 2 000 litraa sadevettä.
Joka alueella toimii pani apa, kirjaimellisesti vesisisko. Lalita Roy kertoo, että kun GCA-hanke kartoitti vesijärjestelmää tarvitsevia kotitalouksia, se samalla palkkasi hänet kahdelle alueelle pani apaksi.
Nyt hän vastaa 80 talouden vesisäiliöiden ylläpidosta ja huollosta.
– Pani apana käytössäni on työkaluja. Käyn joka taloudessa kahdesti kuukaudessa. Puhdistan heidän vesitankkinsa ja tarvittaessa korjaan ne, Lalita Roy kertoo.
Kotitaloudet maksavat pani apalle 20 takaa, hieman alle 20 senttiä kuukaudessa. Noin viidentoista euron kuukausiansio on hyvä lisä perheen talouteen.
Vesikriisi voi levitä
Bangladeshin rannikko on yksi pahiten ilmastonmuutoksesta kärsivistä alueista. Syklonit, tulvat ja hirmumyrskyt iskevät joka vuosi ja tuhoavat makean veden lähteitä. Myös pohjavedet suolaantuvat merenpinnan nousun myötä.
– Vesi ympärillämme on suolaista. Myös maan alla oleva vesi on suolaista. Suolaantunutta vettä ei voi käyttää, GCA:n projektipäällikkö Ahoke Kumar Adhikary toteaa.
Hydrologi, dhakalaisen ajatushautomo Cegisin ilmastonmuutosasiantuntija Ahmmed Zulfiqar Rahamanin mukaan merenpinnan nousu 50 senttimetriä vuoteen 2050 mennessä ulottaisi maanpinnan suolaantumisen Gopalganjiin ja Jhalokatiin.
Tuolloin juomavesikriisi ulottuisi jo 50 kilometriä nykyrannikolta sisämaahan.
Suolavesi sairastuttaa
Vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan suolavettä käyttäneet ihmiset kärsivät sekä psyykkisistä että fyysisistä ongelmista, kuten vatsavaivoista, ihosairauksista ja korkeasta verenpaineesta.
Myös vesivälitteiset taudit kuten ripuli ja kolera vaivaavat ihmisiä, jotka käyttävät suolaantunutta vettä.
Rahaman sanoo Bangladeshin jokien virtauksen laskevan nopeasti monsuunin jälkeen, mutta rannikon suolaantumisongelmiin tarvitaan ratkaisu. Hän ehdottaa esimerkiksi lampien ja sadevedenkeräysjärjestelmien lisärakentamista.
Rahamanin mukaan edullinen sadevedenkeräysteknologia pitäisi siirtää yhteisötasolle hoidettavaksi ja hallinnoitavaksi. Valtion puolestaan olisi osallistuttava kalliiden suolanpoistolaitteistojen kustannuksiin.
uutiskirje 
