Donald Trump on tänä syksynä ryhtynyt avoimesti viljelemään QAnon-salaliittoteorian symboleja. Trump on julkaissut videon, jossa hän esiintyy QAnonin merkin kanssa. Videolla näkyy salamoiden ympäröimä Capitol-kukkula ja tekstit ”Valmistautukaa myrskyyn” ja ”Siitä tulee raamatullista”. Myös ainakin yhdessä puhetilaisuudessa viitteet QAnoniin olivat selvät.
QAnonin iskulausetta ”Myrsky on tulossa” pidetään peitettynä vihjauksena valmiudesta väkivallan käyttöön. Tammikuun 6. päivänä 2021 kongressiin tunkeutuneilla mellakoitsijoilla oli runsaasti QAnon-tunnuksia mukanaan.
Yhdysvaltain entinen presidentti siis antaa tukensa hölynpölylle, jonka mukaan eliitin salaliitto pitää lapsia maanalaisissa vankiloissa ja harjoittaa pedofiliaa, saatananpalvontaa ja kannibalismia.
Vielä vuoden 2020 kampanjansa aikana Trump väitti, ettei hän tiedä paljoakaan QAnonista. QAnon kyllä tiesi Trumpista: se levitti kulttia, jonka mukaan Trump on asetettu puhdistamaan Washington ja pelastamaan ihmiskunta.
Trumpilla yhä ote puolueesta
Trumpin tempauksilla ei ehkä olisi suurta merkitystä, ellei hänen pitkä varjonsa yhä lankeaisi koko republikaanipuolueen päälle sen valmistautuessa marraskuun 8. päivän välivaaleihin.
Välivaalit ovat presidentin vaalikauden puolivälissä. Presidenttiä ei valita, mutta kylläkin koko edustajainhuone, kolmasosa senaatista (tällä kertaa 35 sadasta), kuvernöörejä ja lukuisa joukko muita osavaltio- ja sitä alempien tasojen päättäjiä.
Edustajainhuoneen republikaaniryhmässä on pari avoimesti QAnon-taustalla valittua edustajaa. He ehkä ovat kuriositeetteja, mutta hiljaista, toki vähän kiusaantunutta hyväksyntää on sitäkin enemmän.
Mother Jones’in toimittaja David Corn nimittää QAnonin, trumpilaisten (MAGA eli Make America Great Again) ja uskonnollisen oikeiston yhteensulautumaa QMagaksi. Harva republikaani uskaltaa arvostella tätä ääntenkerääjää.
Viime kuukausien aikana mitattiin useissa republikaanien esivaaleissa niin sanotun maltillisen republikaanin kannatusta Trumpin tukemaa ehdokasta vastaan. Tulokset eivät olleet täysin yksiselitteisiä, mutta useimmiten kuitenkin Trumpin suosikki voitti.
Pahiten jyrättiin ne, jotka ovat asettuneet tiukasti Trumpia vastaan. Moni heistä ei enää edes hakenut jatkokautta. Tunnetuin jatkoa hakeneista oli Liz Cheney, joka on tammikuun 6. päivän tapahtumia tutkivan edustajainhuoneen komitean varapuheenjohtaja. Hän kärsi esivaalissa murskatappion trumpilaiselle.
Trumpilaiset menestyivät ennen kaikkea vahvasti republikaanisissa osavaltioissa. Vaa’ankieliosavaltio Georgiassa ”maltillinen” Brian Kemp sen sijaan löi kuvernööriehdokkaiden esivaalissa trumpilaisen, mutta valitsi aisaparikseen toisen trumpilaisen.
Suuri valhe varastetuista vaaleista
QAnonille voi kenties naureskella, mutta Trumpin kaksi vuotta rummuttama niin sanottu suuri valhe ei huvita tippaakaan. Trump väittää edelleen, että vuonna 2020 häneltä vietiin vaalivoitto vilpillisesti.
Tässä ollaan demokratian kovimmassa ytimessä. Vaalituloksen rehellisyyttä ei pitäisi kiistää, jos mitään näyttöä asiasta ei ole. Mikään tutkinta ei ole osoittanut vilppiä tapahtuneen, mutta se ei trumpilaisten uskoa horjuta.
Useiden gallupien mukaan noin kaksi kolmasosaa republikaanien kannattajista uskoo, ettei Joe Biden voittanut vaaleja rehellisesti.
Harva republikaaniehdokkaista varmaan oikeasti uskoo tuollaista väitettä. Siitä on kuitenkin tullut niin olennainen osa republikaanien uskontunnustusta, että siihen teeskennellään uskottavan. FiveThirtyEight-sivuston mukaan 47 prosenttia osavaltiotason republikaaniehdokkaista joko kiistää Bidenin voiton täysin tai vähintään esittää epäilyjä vaalien rehellisyydestä.
Tilanne kertoo Trumpilla edelleen olevan vahva ote puolueesta. Hiljaisten hyväksyjien joukko mahdollistaa suuren valheen jatkamisen. Vaikka melkoinen osa republikaaneista ei aktiivisesti kyseenalaista demokratian pelisääntöjä, vain harva uskaltaa aktiivisesti haastaa niiden pilkkaajia.
Erityisen vaarallista on se, että vuoden 2020 vaalien tuloksen kiistäminen luo mallin tulevien vaalien kiistämiselle. Nyt on 11 osavaltiossa republikaanien ehdokkaana valtiosihteeriksi suurta valhetta levittävä henkilö. Valtiosihteeri on avainasemassa vaalien valvonnassa ja laskennassa. 15 osavaltiossa kuvernööriehdokas on samoilla linjoilla.
Pahin vasta edessä?
Aika monet politiikantutkijat uskovat, että Yhdysvaltoja kohtaa vielä tällä vuosikymmenellä suuri poliittinen kriisi kuten rehellisen vaalituloksen kumoaminen.
Pulitzer palkittu toimittaja David Leonhardt kirjoitti syyskuussa The New York Timesiin laajan artikkelin Yhdysvaltain demokratian uhkakuvista. Trumpilaisten aiheuttaman akuutin kriisin ohella hän tarkastelee pitkällä aikavälillä kehittyneitä ongelmia.
Leonhardt toteaa, että perustuslaissa ei tavoiteltu puhdasta demokratiaa. Äänioikeutettuja olivat vain valkoiset miehet. Näin ei enää ole, mutta aikaa myöten muut vinoutumat ovat vain kasvaneet.
Eniten ääniä saanutta ei välttämättä valita presidentiksi, koska valinnan tekevät osavaltioista valitut valitsijamiehet. Pieniä osavaltioita suositaan senaatin valinnassa; kaksi senaattoria saa niin 39 miljoonan asukkaan Kalifornia kuin 570 000 asukkaan Wyoming.
Tällä ei Leonhardtin mukaan ollut ennen yhtä paljon väliä, koska ero kaupunkien ja maaseudun äänestäjien välillä ei ollut niin suuri. Aikaa myöten kuitenkin vapaamieliset äänestäjät ovat pakkautuneet suurkaupunkeihin ja konservatiivit jääneet pikkukaupunkien ja maaseudun Amerikkaan.
Kehitys on jo vuosikymmeniä suosinut republikaaneja. Demokraateilla menee suurissa osavaltioissa rutkasti ääniä ”hukkaan”. Nykysenaatissa on 50 demokraattisenaattoria, jotka edustavat 186 miljoonaa ihmistä. Myös republikaaneja on 50, mutta he edustavat vain 145 miljoonaa ihmistä.
Tappio uhkaa demokraatteja
Toinen ongelma on korkein oikeus, joka perustuslain tulkinnan varjolla tekee poliittisia ratkaisuja. Tällä vaalikaudella se on tehnyt republikaaneja miellyttäviä päätöksiä abortti-, ilmasto- ja aselakeja koskevissa asioissa.
Korkeimman oikeuden nimitykset on vahvistettava senaatissa, joten senaatin vinoutuma vaikuttaa tähänkin.
Edustajainhuoneeseen vaikuttaa gerrymandering eli vaalipiirirajojen vetäminen osavaltion valtapuoluetta suosivaksi. Tätä ovat kuitenkin käyttäneet hyväkseen kummatkin valtapuolueet.
Republikaanit ovat sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla ajaneet äänestämistä vaikeuttavia päätöksiä.
Useimmiten presidenttipuolue häviää paikkoja välivaaleissa. Republikaanien on ennakoitu nousevan suuremmaksi puolueeksi jopa molemmissa kamarissa, vaikka demokraatit ovatkin syksyllä vähän piristyneet. Vaalipiirimatematiikka toimii kuitenkin laskelmien mukaan demokraatteja vastaan.
Koska republikaanit ovat varsinkin Trumpin aikana menneet äärilaidalle, saavat demokraatit ansiotontakin arvonnousua. Demokraatit ovat kuitenkin hekin olleet laiskoja korjaamaan demokratian epäkohtia, silloin kun se olisi ollut mahdollista. Kohta mahdollisuudet saattavat olla vähissä.
uutiskirje 