Zimbabwelainen Edious Murewa tapasi kehuskella, että hän omistaa kymmenen hehtaaria maata. Näinä päivinä hän on kuitenkin täynnä katumusta. Murewa, 52, on yhä köyhä otettuaan vuosia sitten haltuunsa viipaleen aiemmin valkoiselle maatalousyrittäjälle kuuluneesta maatilasta.
Murewa oli kolmekymppinen, kun hän jätti sukunsa kotiseudun Zimbabwen Masvingon maakunnassa ja suuntasi länteen. Vuonna 2000 Zimbabwen sittemmin syrjäytetty ja edesmennyt presidentti Robert Mugabe käynnisti pikavauhtisen maareformin. Valkoisten suurmaanomistajien tilat takavarikoitiin ja pilkottiin, ja palaset annettiin Murewan kaltaisille halukkaille.
Yli seitsemän miljoonaa hehtaaria noin 4500 valkoisen maanomistajan maata jaeltiin miljoonalle mustalle viljelijälle tai sellaiseksi aikovalle. Presidentti Mugabe ajatteli, että valkoisten maiden antaminen mustille kansalaisille olisi korvausta siirtomaa-ajasta.
Zimbabwelainen Edious Murewa, 52, on täynnä katumusta.
Ennen oli paremmin
Murewa on kautta vuosien saanut valtion anteliasta tukea, siemeniä ja lannoitteita. Sadot ovat kuitenkin jääneet olemattomiksi, vaikka koko seitsenhenkinen perhe raataa pelloilla niin ahkerasti, että lapsilta on jäänyt koulu kesken.
– Elämä oli parempaa vanhassa kodissa. Sain lapset kouluun viljelytuloillani, sillä satoa tuli jokaisena satokautena toisin kuin täällä, Murewa sanoo.
Monien muiden viljelijöiden tavoin hänestä on tullut riippuvainen hyväntekeväisyydestä ja avustuksista. Hänen perheensä ei tulisi toimeen ilman valtion ja avustusjärjestöjen ruoka-apua ja lahjoituksia.
Puolue ruokkii ja epää avun
Murewa kertoo, että jo vuosien ajan maan hallitseva puolue Zanu-PF on pelastanut heidät kuivuuden seurauksilta. Vastapalvelukseksi hän on joka vaaleissa äänestänyt hallitsevaa puoluetta. Hän myös pelkää, että muuten menettää maatilansa.
– Äänestän Zanu-PF:ää kaikissa vaaleissa, sillä puolue ruokkii minut. Se antoi minulle tämän maapalankin, Murewa selittää.
Kaksi vuosikymmentä maiden anastuksen jälkeen lukemattomat muutkin muualta tulleet viljelijät ovat joutuneet tyytymään hivuttavaan köyhyyteen. Joidenkin tilanne on vielä huonompi kuin Murewan.
56-vuotias Nyson Dewa on kokonaan luopunut maanviljelystä. Hän väittää jääneensä vaille muiden saamia lannoitteita ja siemeniä, mikä johti hänen epäonnistumiseensa maanviljelijänä. Hänenkin elämänsä oli parempaa ennen kuin hän liittyi maanvaltaajien joukkoon.
– Olen nyt köyhempi kuin koskaan, Dewa toteaa.
Dewa syyttää epäonnistumisestaan sitä, että hän on kannattanut maan johtavaa oppositiopuoluetta. Sen vuoksi häneltä on evätty muiden saama maataloustarvikeapu.
Ilmastonmuutos ja tietämättömyys
Ilmastonmuutosasiantuntija Happison Chikova syyttää viljelijöiden epäonnistumisesta ilmaston muuttumista.
– Siitä johtuvat ennustamattomat sään vaihtelut ovat lisänneet siirtolaisviljelijöiden köyhyyttä. He ymmärtävät muuttuvaa ilmastoa vain rajallisesti, Chikova toteaa.
Vajavainen ymmärrys johtaa epätoivoiseen turvautumiseen omatekoisiin sääprofeettoihin. He ovat johdattaneet köyhät viljelijät harhaan, satokausi satokauden perään. Myöskään perinteisten parantajien sateentekoseremonioista ei ole ollut apua.
Perinteiset parantajat ryöväävät meiltä loputkin vähistä varoistamme ja väittävät rituaaliensa tuovan sateet, mutta ne vain pysyvät poissa. On kuin valkoiset olisivat vieneet sateet mukanaan, Murewa sanoo.
Maatalousasiantuntijat syyttävät siirtolaisfarmarien teknisten taitojen puutetta. He eivät osaa hoitaa valkoisilta valtaamiaan maita.
– He kärsivät, koska ovat ottaneet haltuunsa suuria tiloja vailla vakavan, suurimittaisen maatalouden edellyttämää teknistä tietoa ja taitoa. Siksi useimmat heistä ovat köyhiä, Masvingon maatalousyhteysvirkailija Denzel Makarudze selittää.
lehti 