UPM:n jättimäinen sellutehdashanke Uruguayssa sai joulukuun alussa kiusallista julkisuutta: tehdasta pystyttänyt puolalainen rakennustyöläinen pahoinpiteli Dominikaanisesta tasavallasta tulleen seksityöläisen. Kyse on sekä suomalaisen metsäteollisuuden että Uruguayn historian suurimmasta investoinnista. Pahoinpitely tapahtui aivan rakennusvaiheen loppumetreillä.
Vietin suurimman osan joulukuusta Uruguayssa. Pääsin seuraamaan ammattiyhdistysliikkeiden uudentyyppistä yhteistyötä, kun seksityöläisten liitto Otras ja rakennustyöläisten liitto SUNCA järjestivät joulukuun puolivälissä Paso de los Torosin kaupungissa mielenosoituksen UPM:n paikallistoimiston edessä.
Jo tehdashankkeen suunnitteluvaiheessa oli ilmeistä, että sen myötä seksityö tulisi lisääntymään alueella. Kun rakennustyö tuo pikkupaikkakunnalle tuhansia miehiä eri puolilta Uruguayta ja maailmaa, näin on tapana tapahtua. Uruguayn liberaalissa tasavallassa seksityö on lähtökohtaisesti laillista.
Tehdasta alihankkijoiden kanssa rakentava UPM ei siis voisi edes niin halutessaan kieltää seksityötä. Sen sijaan suomalaisyritys on rahoittanut Uruguayssa seksityön epäkohtien ja ihmiskaupan parissa työskentelevän El Paso -kansalaisjärjestön hanketta. Sen puitteissa asiaan liittyvää valistusta on tarjottu sekä tehdasta rakentaville työntekijöille että paikallisyhteisöille.
”Vapaa ja vallankumouksellinen huora”
Hanketta vetäneen Natalia Guidobonon mukaan Uruguayssa on ennenkuulumatonta, että suuryritys suhtautuu näinkin vakavasti asiaan. Samantyyppisiä kommentteja olen kuullut myös hanketta etäämmältä seuraavilta feministiystäviltäni pääkaupungissa Montevideossa. Guidobono tosin huomauttaa, että tehdashankkeen seksityötä koskeva valistusprojekti saattoi olla alun perin Uruguayn valtion toivoma asia. Hänen mielestään on joka tapauksessa yllättävää, että väkivaltaa ei ole ollut enempää.
Mielenosoituksen aikaan Paso de los Toros on juuri kokenut poikkeuksellisen paahtavan helleaallon. Niinpä keskusteluni mielenosoittajien kanssa sivuavat myös ilmastonmuutosta. Päähuomio on kuitenkin seksityössä. Uruguayssa kuten Suomessakin asia jakaa mielipiteitä myös feministien piirissä. Osa mielenosoittajista pitää prostituutiota itsessään raiskaukseen rinnastettavana väkivaltana. Toiset puolestaan korostavat sen olevan työtä, joka saattaa tarjota etenkin köyhille naisille keinon kohentaa elintasoaan. Uruguaylle tyypilliseen tapaan tässäkään asiassa poliittiset rintamalinjat eivät ole yhtä kiivaita kuin vaikkapa naapurimaa Argentiinassa.
Tutustun Uruguayn kuuluisimpaan seksityöläiseen Karina Núñeziin, jonka kantamassa kyltissä lukee ”vapaa ja vallankumouksellinen huora”. Hän kertoo jo äitinsä ja isoäitinsä toimineen alalla.
Núñezin jälkeen seksityöläisten liiton puheenjohtajaksi tullut Claudia Gutiérrez huutaa UPM:n toimiston edessä iskulauseita vallankumousjohtajan elkein. Suurta banderollia kantavat rakennustyöläisten liiton porukat yhtyvät huutoon. Mielenosoittajat käyvät jättämässä toimiston oveen ja ikkunoihin kylttejä ja julisteita. Mukana on myös puolankielisiä kirjoituksia.
Yleisimmin jaetussa pikkujulisteessa vaaditaan, että UPM ja viranomaiset ottavat väkivaltatapauksesta enemmän vastuuta. Huomautan paikalliselle opettajaystävälleni, että niissä ei lue ”UPM Go Home”. Hän toteaa naurahtaen, että mielenosoituksen iskulauseista oli jonkin verran kiistoja. UPM:llä on Uruguayssa näkyviä suomalaiskolonialismista puhuvia vastustajia, jotka toivovat saavansa yrityksen lähtemään maasta. He ovat kuitenkin selkeästi vähemmistönä sekä koko Uruguayssa että erityisesti tehtaan lähipaikkakunnilla. Myös välillä tiukkaakin kritiikkiä tehdashankkeen joitakin ulottuvuuksia kohtaan esittävät ammattiliitot ovat yleisesti sitä mieltä, että UPM:n läsnäolo on Uruguaylle eduksi.
Baari tihkuu seksiteemaa
Jututan taksinkuljettajanaista, joka oli väkivaltatapauksen silminnäkijä. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka puolalainen mies hakkasi ja retuutti seksityöntekijää UPM:n rakennushankkeen työntekijöiden asunnon rappusilla. Paikalle lopulta saapunut poliisi oli hänen mukaansa aluksi haluton puuttumaan tilanteeseen vedoten hiukan epämääräisesti siihen, että kyse on UPM-Kymmenen alueesta. Alueen poliisijohtaja kertoo myöhemmin, että ambulanssin saapumisen viivästyminen johtui poliisista riippumattomista syistä.
Tehdashankkeen kriitikot korostavat usein, että sellutehdasalueet ovat monella tavalla Uruguayn valtion määräysvallan ulkopuolella. Poliisilla on kuitenkin oikeus puuttua väkivaltaan asuntoloissa. Mielenosoitusta seuraavana päivänä taksikuski saa kutsun saapua todistamaan asiassa. Oikeusprosessi saattaa pyörähtää käyntiin.
Pahoinpidelty seksityöntekijä lähti puolalaisen pahoinpitelijäoletetun matkaan City Night -baarista. Vireillä olevan pahoinpitelytutkinnan lisäksi Uruguayn syyttäjänvirasto on juuri avannut baaria koskevan ihmiskauppatutkinnan. Menen seksiteemaa tihkuvaan baariin, jossa pidätettynä olevan omistajan tytär kertoo sen toiminnasta yllättävän avoimen oloisesti.
Baaritalon sisällä on porealtailla varusteltuja huoneita, mutta koska kyse on nimenomaan baarista, niitä ei kuulemma käytetä seksitapaamisiin. Sen sijaan tytär kertoo, että heillä on lähistöllä monia huoneita, joita baarissa säännöllisesti oleskelevat naiset voivat vuokrata baariin saapuneiden asiakkaiden kanssa kahdeksan euron tuntihintaan. Varsinaisten seksipalvelujen hinnoittelu on ilmeisesti asiakkaiden ja palveluja myyvien naisten välinen asia.
Ihmettelen hiukan hänen avoimuuttaan, sillä meneillään on tutkinta, jossa hänen isäänsä saatetaan syyttää nimenomaan siitä, että muodollisesti baarin ulkopuolella olevat huoneet ovat käytännössä samaa liiketoimintaa kuin baari. Siltähän tuo hiukan kuulostaa. Vakavamman ihmiskauppatutkinnan lisäksi kyse saattaa olla toimiluvan väärinkäytöksestä, sillä baaria ei ole rekisteröity seksityötä harjoittavaksi paikaksi. Isän oikeudellista tilannetta hankaloittaa, että häneltä on myös löydetty rekisteröimätön revolveri.
Pääkihoa ei kutsuta juhliin
City Night sijaitsee varsinaisen tehdaspaikkakunnan Pueblo Centenarion laita-alueella. Sellutehdas mielletään usein sijaitsevaksi Rionegrojoen vastarannalla sijaitsevassa suuremmassa Paso de los Torosin kaupungissa. Tästä Pueblo Centenarion tärkein paikallisviranomainen Eduardo Bovio on jatkuvasti nyreissään:
– Miltä suomalaisella paikkakunnalla tuntuisi, jos sinne sijoitetun tehtaan kerrottaisinkin sijaitsevan vaikkapa Lontoossa, koska Lontoo on suomalaiskyliä kuuluisampi?
Bovion kiukkua lisää se, että Paso de los Torosissa toisinaan vierailevat suomalaisdiplomaatit tai UPM-pomot jättävät hänet kuulemma yleensä kutsumatta juhlatilaisuuksiinsa, vaikka juuri hän on varsinaisen tehdaspaikkakunnan pääkiho. Sen sijaan City Nightin toiminta on hänen mielestään moitteetonta:
– Baari ja huoneenvuokraus ovat erillisiä toimintoja, vaikka niitä harjoittaakin sama henkilö.
Bovion lisäksi alueen useimmat pormestarit ja myös Duraznon läänin karismaattinen kuvernööri Carmelo Vidalín ovat oikeistolaisen Kansallispuolueen väkeä. Käväisen jututtamassa Vidalínia, jolta olen vuosien ajan kuullut värikkäitä tarinoita tehdashankkeen yksityiskohdista. Kun lounaskeskustelumme siirtyy seksibaariasiaan, hän kutsuu läänin oikeusasioiden johtajan kertomaan alueen seksipisteiden erilaisista rekisteröintikäytännöistä. City Nightin kohdalla tuntuu herättäneen hiukan ihmetystä, että sen omistaja on itsepintaisesti halunnut rekisteröityä tavalliseksi baariksi.
Unelmien yhteiskunnassa kenties seksityö olisi tarpeetonta
Palattuani pääkaupunkiin menen hulppeaan Solis-teatteriin seuraamaan seksityöläisten liiton kirjanjulkistamista. Liiton johtajat ovat liikuttuneen ylpeitä siitä, että vasemmiston johtama Montevideon kaupunginhallitus on antanut heidän pitää tilaisuutensa maan tärkeimmässä teatterissa. Kirjassa on koskettavia tarinoita vaikkapa siitä, millaista on kuunnella lastensa valitusta, kun äiti lähtee keskiyöllä töihin sateiseen kadunkulmaan. Kaikki puhujat korostavat työnsä raskautta.
Liitto on pieni. Joidenkin arvioiden mukaan Uruguayssa on arviolta viitisentoista tuhatta seksityöntekijää, mutta liitossa on aktiivijäseniä vain 21. Liiton omien arvioiden mukaan alalla toimii jopa 50 000 ihmistä. Moraalinen paheksunta heidän työtään kohtaan on edelleenkin yleistä, mutta sen merkittävyys on saanut viime vuosina myös aiempaa enemmän tunnustusta. Erityisesti liiton väki tuntuu iloitsevan siitä, että he ovat päässeet vähitellen osaksi Uruguayn suurinta ay-keskusjärjestöä PIT–CNT:tä.
Tilaisuuden jälkeen alan pohtia erästä samankaltaisuutta UPM:n toimintojen ja seksityön välillä Uruguayssa. Molempiin kohdistuu monenlaista kritiikkiä. Unelmien yhteiskunnassa kenties seksityö olisi tarpeetonta ja Uruguay voisi vaurastua ilman tarvetta verovapauksien kaltaisiin myönnytyksiin suomalaiselle pääomalle. Nyt tilanne on kuitenkin se, että osa uruguaylaista haluaa harjoittaa seksityötä. Olisi heidän eräänlaista lapsenkaltaistamistaan kieltää seksityö vetoamalla siihen, että eiväthän olosuhteiden pakosta niin haluavat osaa itse ajatella omaa parastaan.
Samankaltaisia ajatuksia tulee joskus mieleeni, kun mietin UPM:n roolia Uruguayssa. Vastustajat vaativat yritystä pois maasta. Maan parlamentissa UPM:n toiminnoilla on kuitenkin jotakuinkin yhtä suuri tuki kuin Nato-jäsenyydellä tänä vuonna Suomessa. Kiinnostava ero Suomeen on se, että Uruguayssa UPM:ää vastustavat poliitikot sijoittuvat enimmäkseen puoluekentän oikeistolaisimpaan siipeen. Se, että maan vuoteen 2020 saakka viidentoista vuoden ajan hallitusvastuussa ollut vasemmisto otti UPM:n hankkeet omaksi asiakseen, näkyy myös UPM:ää vastustavien kansalaisliikkeiden toiminnassa. Niiden tilaisuuksissa kuulee vasemmistolaiselta kuulostavan suuryrityspaheksunnan rinnalla usein myös globalismikritiikille viime vuosina muuallakin ominaista uusoikeistolaista puhetta rokotesalaliitoista ja feminismin tuputtamisesta.
Sellutehdas käynnistyy
Vaikka Uruguay kuuluu monilla mittareilla maailman demokraattisimpien maiden joukkoon, UPM:n vastustajat pitävät maan hallitusten suopeutta yritystä kohtaan räikeän vastuuttomana ja moraalisesti paheksuttavana. Juuri tässä mieleeni tulee seksityö-analogia. Sekä uruguaylaisten enemmistön että etenkin heidän vaaleilla valittujen edustajiensa mielestä UPM on kohtuullisen tervetullut Uruguayhin. Onko heidän näkemystensä sivuuttaminen sillä, että he ajattelevat näin vain olosuhteiden pakosta tai jostain muusta syystä, heidän lapsenkaltaistamistaan?
Kansalaisten itsemääräämisoikeuden kannalta suuryritysten toimintaan maailmassa liittyy monenlaisia epäkohtia ja pakottamista. Samaa voi sanoa myös seksityöstä. Molempien ilmiöiden kriitikkojen joukossa on erilaisia linjoja sen suhteen, tulisiko niitä pyrkiä tukahduttamaan vai sääntelemään. Kriitikkojen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet saattavat myös poiketa toisistaan. Nyt ja tässä on kuitenkin tehtävä valintoja.
Yhtäältä voi ajatella, että Uruguayn tasavallan pyrkimykset houkutella ulkomaisia yrityksiä tai seksityöläisten puurtaminen perustuvat valheeseen tai väärään tietoisuuteen, minkä vuoksi oikeamielisten tulisi vastustaa niitä. Toisaalta voi ajatella, että toiminnat perustuvat demokraattisiin päätöksiin ja vapaisiin valintoihin, minkä vuoksi niitä tulee lähinnä pyrkiä kehittämään ja sääntelemään.
Jouluaatonaattona UPM julistaa rakennustyöt päättyneiksi. Sellutehtaan on tarkoitus käynnistyä alkavan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Hankkeen työllistävä vaikutus vaimenee, kun rakennustyöläiset lähtevät pois paikkakunnalta. Asiakkaiden huvettua myös moni seksityöläisistä hakeutuu uusille apajille.
uutiskirje 
