Vasemmistofoorumi oli mukana julkaisemassa kollektiivisen nimimerkin kirjoittamaa Vasemmisto etsii työtä -kirjaa melko tarkalleen 15 vuotta sitten. Kirjan sanoma oli, että vasemmiston kannalta tärkeät poliittiset subjektit nousevat edelleen työstä. Tuolloin vasemmiston ongelma oli ”työläinen, joka ei enää tunne itseään työväkeen kuuluvaksi”.
Tuolloin ei puhuttu vielä kovin paljon vasemmisto-oikeisto- jaon rinnalle tulleista muista jakolinjoista, joista yksi on niin sanottu GAL-TAN-akseli vihreiden liberaalien ja kansalliskonservatiivien välillä.
Vaalikonevastausten perusteella tosin jakaumat toisaalta vasemmistoon ja -oikeistoon, toisaalta ja viherliberaaleihin ja kansalliskonservatiiveihin menevät aika hyvin päällekkäin, ainakin jos vaalikonekysymykset on valittu oikein (tässä voi olla huomattavia ongelmia).
Tänä vuonna julkaistun Tulevaisuuden vasemmisto -kirjan mukaan ”vasemmistoa tarvitaan yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi”. Enää ei ole niinkään kyse työstä vaan ympäristöstä, talouspolitiikasta ja tulonjaosta. Tämä näkyy myös vasemmistoliiton kannattajien muuttuneina arvoina.
Tammikuussa julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista kertoo tästä. Vasemmistoliiton kannattajien mielestä eduskuntavaalien tärkeimmät aiheet liittyvät tulonjaon, sosiaalipalveluiden ja ympäristön suojelun tyyppisiin asioihin. Sitä vastoin muiden puolueiden kannattajilla lähelle kärkeä sijoittunut ”hintojen nousu” oli vasta 13. sijalla ja ”energian riittävyys ja hinta” sijalla 11. Selvimmin vasemmistoliiton kannattajat koko väestöstä erottava asia oli perustulo, joka löytyi sijalta 12, energian hinnan ja inflaation välistä. Tämä ei silti tarkoita, että vasemmistoliiton kannattajat eivät olisi huolestuneita hintojen noususta, he olivat melko lailla samaan tapaan kuin muutkin vastaajat, mutta vasemmistoliiton kannattajilla muut asiat vainan menivät järjestyksessä hintojen nousun ohi.
Vuonna 2003 tehdyn vastaavan kyselyn mukaan (aineisto on saatavana Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta) vasemmistoliiton kannattajien mielestä tärkeimpiä aiheita olivat sairaiden hoito, köyhien asema ja työttömyyden vähentäminen. Näiden jälkeen tulivat työttömien toimeentulo, vanhusten hoito, tuloerot, varautuminen väestön ikääntymiseen, eläkkeiden taso ja koulujen työrauha.
Vuoden 2003 eduskuntavaalien alla työttömyyden vähentämistä piti erittäin tärkeänä asiana eduskuntavaaleissa peräti 72 % vasemmistoliiton äänestäjistä, kun nyt työttömyyttä pitää erittäin tärkeänä vain 50 %, tosin kysymys ei ollut täysin sama ja vuonna 2003 työttömyys oli vielä selvästi nykyistä korkeammalla tasolla.
Selvästi tärkeysjärjestyksessä ovat vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa pudonneet myös asuntojen hinnat ja palkkaverotus, mutta nousseet taas Suomen suhde Natoon ja Venäjään. Kysymysten muotoilusta ei tosin voi päätellä, mitä mieltä vastaajat niistä ovat, ainoastaan sen, miten tärkeinä niitä pidetään. Poliittiset kysymykset ovat myös muuttuneet ajan myötä, mutta silti voi tuntua erikoiselta, ettei 20 vuotta sitten koettu tarpeelliseksi kysyä, sitä onko maanpuolustus tärkeä asia eduskuntavaaleissa.
Tämän vuoden kyselyssä vasemmistoliiton kannattajien näkemykset erosivat eniten koko väestön keskiarvosta kysymyksissä perustulosta, ilmastonmuutoksesta, tuloeroista ja valtion velan määrästä. Näistä kolmea ensimmäistä vasemmistoliittolaiset pitivät tärkeämpinä kuin muut, mutta valtion velan määrää vähemmän tärkeänä. Koko väestön keskuudessa valtion velan rooli on noussut tärkeämmäksi, mutta vasemmistoliiton kannattajilla sen merkitys on pienentynyt 20 vuoden takaiseen verrattuna.
Vasemmistoliittolainen politiikka on jo suurelta osin eronnut luokista, sillä melko harva (etenkin nuorempi, kaupunkilainen, koulutettu) vasemmistolainen tuntee kuuluvansa työväenluokkaan. Näkökulmani on toki kapea, ja arvelen, että muun tyyppisille vasemmistolaisille tietoisuus kuulumisesta työväenluokkaan on edelleen olemassa. Näin itse asiassa Aino Tiihonen havaitsikin väitöstutkimuksessaan. Yksi selvimmin vasemmistoliiton äänestämistä selittävä tekijä on tunne työväenluokkaan kuulumisesta, erityisesti niillä, joiden todellinen ammattiasema ei ole kovin työväenluokkainen.
Suhteessa työhön vasemmisto on kuitenkin muuttumassa. Vasemmistoliiton Porin puoluekokouksessakin kiinnostavimmat ja tiukimmat äänestykset käytiin uusien työläisten ja vanhojen työläisten välillä:, vain muutaman äänen erolla tavoiteohjelmaan ei otettu luottamusvaltuutettu-sanaa. Luottamusvaltuutettu siis edustaisi työpaikalla muita kuin ammattiliittojen jäseniä. Kun yhä useampi vasemmistolainen työskentelee työpaikalla, jossa ammattiliitto on heikko tai näkymätön, perinteisten vahvojen ammattiliittojen määrittelemä asioiden tila ei tunnu enää yhtä tärkeältä huomattavalle osalle vasemmistolaisista.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja
lehti 